Toivo Tapanainen oli aikansa harmaa eminenssi (31.12.2000)

1.6.2007 0:15 | Päivitetty: 27.12.2007 13:08

ANTTI O. ARPONEN

VARATUOMARI, pankinjohtaja Toivo Tapanainen oli 1900-luvun merkittävä lappeenrantalainen vaikuttaja. Hän oli tyypillinen harmaa eminenssi eli taustalla pysytellyt voimahahmo. Hän vain vieraili näkyvimmillä pelipaikoilla, mutta vaikutti politiikan ja talouselämän päätöksiin kabineteissa.
Tapanainen kuoli 82-vuotiaana kesällä 1971. Hänen nimensä palasi julkisuuteen muutama vuosi sitten, kun osa hänen arkistoistaan luovutettiin Lappeenrannan kaupunginarkistoon. Tämä asiakirjakokonaisuus käsitteli vuotta 1918 ja näiden "Tapanaisen paperien" pohjalta syntyi teos Koston kevät.
Myös Petter Sairasen tästä aihepiiristä kirjoittamassa näytelmässä tuomari Tapanalla on merkittävä rooli.
Tapanainen oli mielenkiintoinen, jopa merkillinen mies. Hän kirjoitti huvilallaan Voisalmen saaressa muistelmansa 67-vuotiaana kesällä 1956. Hänen mottonsa oli: "Ne, jotka puhuvat ja kirjoittavat, eivät tiedä. Ne, jotka tietävät, eivät tee kumpaakaan."
Tapanaisen voi sanoa eläneen ainakin viisi eri elämää.
Ensin on virallinen elämä: 30 vuoden näyttävä ura Lappeenrannassa Kansallispankin johtajana.
Toiseksi toiminta poliittisena vaikuttajana. Hän oli pitkään Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsen, kahteen otteeseen myös valtuuston puheenjohtaja.

"Oma lehti" ja osakkeita
merkittävistä firmoista


Kolmanneksi on Tapanaisen huikea liikemiesura. Hän oli Lappeenrannan ja koko maakunnan talouselämän harmaa eminenssi 1920-luvulta 1960-luvulle. Hän käytännössä omisti kokoomuslaisen sanomalehden Etelä-Savon, hän oli osakkeenomistaja ja hallituksen jäsen useissa merkittävissä firmoissa, hänellä oli suuri metsäomaisuus Suomenniemellä, tontteja ja huoneistoja Lappeenrannan keskustassa ja huomattava osakesalkku valtakunnallisten firmojen osakkeita.
Neljänneksi on Tapanaisen yksityiselämä, josta julkisuudessa ei paljon tiedetty. Se sisälsi monenlaista tragiikkaa. Hänen ensimmäinen morsiamensa kuoli keuhkotautiin syksyllä 1917 ennen kuin pari ehti naimisiin. Myös hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli äkillisesti nuorena. Toinen avioliitto kesti pidempään.
Viidenneksi on noteerattava Tapanaisen huomattavat henkilökohtaiset suhteet politiikan, liike-elämän ja armeijan johtoon.
Tapanainen oli auskultoimassa Lappeen tuomiokunnassa Pehr Evind Svinhufvudin alaisena ja hän asui Svinhufvudin kotona. Siellä asui myös toinen auskultantti, Väinö Tanner. Kun venäläinen kenraalikuvernööri vuonna 1914 erotti tuomari Svinhufvudin ja karkotti tämän Siperiaan, määrättiin Tapanainen hänen seuraajakseen.
Tapanainen kieltäytyi tehtävästä, koska piti Svinhufvudin erottamista laittomana.

Isänmaallisuus
johti vankilaan

Tapanainen tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Se oli siihen aikaan hinta isänmaallisuudesta.
Tapanaisella oli läheiset suhteet "Ukko-Pekkaan" koko tämän elinajan, myös presidenttivuosina.
KOP:n pankinjohtajana Tapanainen tunsi hyvin pankin pääjohtajan Juho Kusti Paasikiven ja vieraili usein tämän luona Helsingissä.
Tapanainen oli kokoomuslainen. Hän innostui 1930-luvun alussa äärioikeistolaisesta, kommunisminvastaisesta lapuanliikkeestä ja sen seurauksena perustetusta Isänmaallisesta kansanliikkeestä IKL:stä.
Tapanainen lähti IKL:n kansanedustajaehdokkaaksi 1933, mutta ei päässyt eduskuntaan. Hän joutui pääjohtaja Paasikiven puhutteluun:
"Kyllähän minäkin ymmärrän ja jopa kannatan IKL:n ajatuksia, mutta minä ja sinä emme saisi niitä oikein virallisesti kannattaa, sellainen ei sovi KOP:n imagoon", kerrotaan Paasikiven sanoneen.
Tapanainen jätti IKL:n ja palasi kokoomuksen riveihin.

Vuoden 1918 tapahtumissa Lappeenrannassa Tapanainen oli 29-vuotias uransa alussa ollut juristi. Valkoisten Karjalan rintaman komentajana oli jääkärieverstiluutnantti Aarne Sihvo, Tapanaisen opiskelu- ja osakuntatoveri. Sihvo nimitti Tapanaisen Karjalan armeijan esikunnan sotatuomariksi.
Sisällissodan päätyttyä keväällä 1918 Tapanaisesta tuli Lappeenrannan puhdistuspäällikkö eli hän hoiti punakaartilaisten kuulusteluja ja tuomitsemisia. Lappeenrannan seudulla teloitettiin niinä viikkoina yli 500 punaista.
Ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim järjesti 16. toukokuuta 1918 Helsingissä valkoisten voitonparaatin. Sen jälkeen pidettiin juhlapäivälliset. Sinne oli kutsuttu myös tuomari Toivo Tapanainen.

Mannerheim kiitti
hyvin tehdystä työstä

Päivällisten jälkeen Mannerheim tuli kiittämään kädestä pitäen Tapanaista siitä, että hän oli hoitanut erinomaisesti tehtävänsä Lappeenrannassa. Siitä alkoi Tapanaisen ja Mannerheimin vuosikymmeniä kestänyt ystävyys ja yhteistyö. Tapanainen oli useiden joukko-osastojen sotatuomarina.
Tapanaisen nimi on liitetty myös kesän 1944 tapahtumiin. Puna-armeijan suurhyökkäyksen vyöryessä Kannaksella kohti Lappeenrantaa suomalaisten joukoissa pääsi hetkeksi pakokauhu valloilleen. Tuhansia miehiä lähti etulinjasta pakoon..
Rintamakarkureita otettiin kiinni ja kerättiin Lappeenrantaan. Mannerheimin kerrotaan kutsuneen vanhan ystävänsä Tapanaisen johtamaan kenttäoikeutta, joka käsitteli karkurien tekemisiä.
Väitetään, että Tapanaisen johtama kenttäoikeus tuomitsi satoja karkureita kuolemaan ja heidät on haudattu Lappeenrannan Huhtiniemeen.
Virallisia todisteita tästä ei ole löydetty, mutta asiaan liittyvät paperit saattavat edelleen olla Sota-arkistossa tai Suojelupoliisin arkistossa merkinnällä "erittäin salainen". Asiakirjat on saatettu myös tuhota syksyllä 1944 rauhan tultua.
Joka tapauksessa Viipurin lähes ilman vastarintaa luovuttaneesta 20. Prikaatista katosi satoja miehiä, joiden ruumiita ei koskaan toimitettu kotiseurakunnan multiin.
Lappeenrannassa on liikkunut kertomus, että Tapanainen olisi eläkepäivillään 1960-luvulla innostunut rehvastelemaan Huhtiniemen teloitusjutuilla ja tieto olisi mennyt Helsinkiin. Sen jälkeen Tapanaisella olleet paperit olisi haettu häneltä pois.

Vuoden 1918 paperit
olisi pitänyt tuhota


Hakijat eivät osanneet kysellä vuoden 1918 papereita. Nekin Tapanainen säilytti vastoin virallisia määräyksiä. Päämaja oli antanut toukokuussa 1918 käskyn, että tutkintaosastojen piti tuhota punaisten teloituksiin liittyvät asiakirjat. Lappeenrannassa Tapanainen kuitenkin säilytti ainakin osan niistä ja täydensi niitä vielä myöhemmin.
Aikalaiset kertovat, että Tapanainen oli hyvin tarkka mies. Siksi hän säilytti paljon vanhoja papereita, jotka olivat hänen kotinsa ullakolla. Viimeisinä vuosinaan hänen oli tilanahtauden takia tuhottava polttamalla osa arkistoistaan. Niin sanottu Tapanaisen talo on edelleen pystyssä Lappeenrannan keskustassa.
Jos Tapanainen sanoi tai lupasi jotain, hän yleensä piti sanansa. Niin oli sekä hyvässä että pahassa. Jos hän suuttui jollekin ja uhkasi kostaa, hän varmasti teki sen. Näin kävi liike-elämässä usein.
Toki tuomarilla oli myös inhimillinen puoli. Hän oli perustamassa Lappeenrannan vanhainkotiyhdistystä ja toimi sen sihteerinä 40 vuotta. Yhdistyksen näkyvin aikaansaannos on Lönnrotinkadulla sijaitseva Toivokoti.

Asiat junailtiin
Kerhon kabinetissa

Tapanainen oli merkittävä taustavaikuttaja sosiaalisen asemansa, omaisuutensa, suhteittensa, kovan luonteensa ja kokemuksensa ansiosta. Lappeenranta oli siihen aikaan pieni kaupunki, missä mikään merkittävä asia ei tapahtunut ilman hänen tietämystään.
Tapanainen junaili asioita kabineteissa, esimerkiksi tuttujensa kanssa Lappeenrannan Kerholla.

Tapanainen oli pienikokoinen, mutta kovaluonteinen mies. Silti hänkin joutui pelkäämään vuoden 1918 ja vuoden 1944 asioita lopun elämäänsä. Lisäksi liike-elämä oli kovaa peliä ja viimeisinä vuosinaan Tapanainen piti talossaan henkivartijaa.
Tehtäviään sotatuomarina hän ei koskaan peitellyt tai häpeillyt. Kyselijöille hän vastasi: "Tein sen, mikä tehtäväkseni määrättiin, sotatuomarina, sota-aikana."

Toivo Tapanainen
- Syntyi 30.12.1888 Lappeenrannassa, kuoli 26.8.1971 Lappeenrannassa.
- Ylempi oikeustutkinto 1912, varatuomarin arvo 1917.
- Asianajaja Lappeenrannassa 1914–1922, KOP:n Lappeenrannan konttorin johtaja 1922–1952.
- Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 1923–1925 ja 1935–1936, varapuheenjohtaja 1929–1933. Kaupunginhallituksen jäsen 1940–1945. Useiden kunnallisten lautakuntien ja yhtiöiden johtokuntien jäsen.
- Oy Etelä-Savon hallituksen jäsen 1922–1952, Patria Hotelli Oy:n hallituksen jäsen 1924–1952, Suke Oy:n hallituksen jäsen 1941–1968 ja puheenjohtaja 1957–1968, Oy Lappeenranta-Lauritsalan (oluttehdas)  hallituksen jäsen 1947–1962, Lappeenrannan Kerho Oy:n hallituksen jäsen 1945–1971.
- Lappeenrannan vanhainkotiyhdistyksen johtokunnan sihteeri 1925–1965.