Salaiset asiakirjat (2.7.1995)

1.6.2007 0:05 | Päivitetty: 27.12.2007 13:04

ANTTI O. ARPONEN 

LUULISI, että Suomen yli 50 vuotta sitten käymistä sodista on kirjoitettu jo kaikki kirjoittamisen arvoinen. Ei kuitenkaan ole. Sodista on kirjoitettu paljon, mutta paljon on jätetty kirjoittamattakin. Nimenomaan jätetty, sillä suomalainen sotakirjallisuus perustuu hyvin pitkälle sankaritarinoihin Tolvajärveltä, Raatteen tieltä, Vuosalmelta ja Ihantalasta. Kirjastoissa on hyllymetrejä sotatieteellisiä tutkimuksia, mutta esimerkiksi sotapoliisin toiminnasta ei ole kirjoitettu kirjaa. Syy on selvä: sotapoliisin työ oli pottumaista ja epämieluisaa.
"Historian roskatynnyrien" tutkiminen ei ole itsetarkoitus, mutta Suomen käymistä sodista pitäisi vihdoin kertoa myös rehellisesti ikävistä tapahtumista. Puna-armeijan suurhyökkäyksen vyöryessä 51 vuotta sitten Kannaksella lähti yli 20 000 miestä karkuun etulinjasta. Osa palasi takaisin, mutta tuhansia miehiä jäi sille tielleen ja majoittui esimerkiksi Saimaan saariin piiloon. Perkjärvellä 16. kesäkuuta 1944 karkasi etulinjasta melkein koko pataljoona jättäen linjaan ainakin kilometrin levyisen aukon, jota vihollinen ei yön aikana onneksi huomannut käyttää hyväkseen. Kyseisen Jalkaväkirykmentti 5:n historiateos kuittaa asian hyvin ohimennen, eikä puhu mitään karkureista. Tyypillistä suomalaiselle sotahistorialle.
Lappeenrantalainen-lehden silloinen päätoimittaja Martti Meuronen paljasti vuonna 1988, että Lappeenrannan Huhtiniemessä on kesällä 1944 mahdollisesti teloitettu 600 suomalaista sotilaskarkuria.
Asiasta on kiistelty nyt seitsemän vuotta. Virallisia todisteita asiasta ei ole kukaan tuonut julkisuuteen, mutta tutkijat eivät ole pystyneet myöskään kokonaan tyrmäämään väitettä. Jatkosodan päätyttyä syksyllä 1944 määrättiin joukko asiakirjoja salaisiksi. Niissä kansioissa oli tietysti nimenomaan sodanjohdolle epämieluisia papereita, joita ehkä jo silloin tuhottiinkin.
Kaikkien maiden armeijat ovat halunneet peitellä itselleen ikäviä asioita. Suomen armeija ei tietenkään tee poikkeusta. Puoli vuosisataa tapahtumien jälkeen hankalia juttuja on hyvin vaikea tutkia ja todistaa.
Asiat selviävät vasta sitten kun arkistojen salaisiksi julistetut kansiot saadaan joskus avata. Ehkä sille koittaa aika esimerkiksi vuonna 2015, jolloin elossa ei liene enää kesän 1944 tapahtumissa mukana olleita.