Paavo Haavikko perustelee kesän 1944 "täydellistä rikosta" (28.11.1999)

1.6.2007 0:13 | Päivitetty: 27.12.2007 13:07

ANTTI O. ARPONEN 

AKATEEMIKKO Paavo Haavikko kertoo tänä syksynä ilmestyneessä kirjassaan Päämaja, Suomen hovi "täydellisestä rikoksesta". Haavikko uskoo, että Lappeenrannan Huhtiniemessä teloitettiin kesällä 1944 suomalaisia sotilaita ja tapahtumaan liittyneet asiakirjat tuhottiin sen jälkeen perusteellisesti.
Huhut Huhtiniemen teloituksista ovat olleet vahvoja kymmenisen vuotta. Kaupunkilehti Lappeenrantalaisen päätoimittaja Martti Meuronen tutki vuonna 1989 Huhtiniemen tapahtumia ja aloitti keskustelun, joka jatkuu edelleen.
Viime vuosina jatkosodan rintamakarkureista on tehty kaksi väitöskirjaa. Molemmissa todistetaan, että Huhtiniemessä ei teloitettu yhtään sotilasta. Väitöskirjat perustuvat siihen, että virallisista arkistoista ei löydy yhtään tähän viittaavaa asiakirjaa.
Haavikkokin toteaa, että todisteita ei ole, mutta juuri siksi hän puhuu "täydellisestä rikoksesta". Haavikon käsityksen mukaan asiakirjat tuhottiin viimeistään syyskuussa 1944.
Akateemikko on tutkinut Sota-arkistossa joukko-osastojen papereita kesältä 1944. Kuten muutamat muutkin tutkijat hän on todennut papereita puuttuvan. Haavikko epäilee, että Viipurin 20.6.1944 menettäneen ja hajaannukseen joutuneen 20. Prikaatin sotapäiväkirjoja ensin tuhottiin ja sitten kirjoitettiin arkistoon jälkikäteen uuteen muotoon.
Haavikko kertoo myös jo aikaisemmin julkisuudessa olleen tiedon, että Lappeenrannassa perustetuksi väitetyn sotaoikeuden syyttäjäksi väitetty Eemil Kokko vei kesän 1944 muistiinpanonsa mukanaan hautaansa.

Kenraali Oesch kertoo
paperien hävittämisestä


Asiakirjojen tuhoamisesta todisteena Haavikko esittää kenraaliluutnantti K. L. Oeschin Korkeimmalle oikeudelle kirjoittaman kirjeen, jossa Oesch kertoo Päämajassa syyskuussa 1944 alulle pannusta asiapaperien hävittämisestä.
"Miksi mitään olisi salattu niin monilla toimilla, jos ei olisi ollut suurta salaamisen syytä?, kysyy akateemikko Haavikko.
Puna-armeijan hyökkäys eteni kesäkuussa 1944 Kannaksella. Viipuria puolustamaan tuotiin Syväriltä 20. Prikaati, joka luopui Karjalan pääkaupungista muutaman tunnin taistelun jälkeen 20.6.1944.
Prikaatista kaatui ja haavoittui 91 miestä, mutta noin 1 300 jäi niinä päivinä kateisiin. Osa heistä todennäköisesti palasi myöhemmin joukko-osastoonsa ja osa jäi vihollisen vangiksi, mutta Haavikko epäilee että satoja karkureita on teloitettu Lappeenrannan Huhtiniemessä.
Kadonneiksi jääneiden sotilaiden omaisille lähetettiin kirje: "Teidän pojallenne sota kävi valitettavasti liian raskaaksi, mutta emme pysty toimittamaan hänen ruumistaan kotiin, vaan hänet on haudattu sotatoimialueelle." Lappeenranta oli sotatoimialuetta.

Valpon raportteja
hävinnyt arkistosta


Lappeenrannassa väitetään toimineen erityistuomioistuimen, joka tuomitsi karkureita. Siitä ei löydy asiakirjoja, mutta Haavikko muistuttaa aikaisemminkin julkisuudessa olleista silloisen pääministerin Edvin Linkomiehen muistelmista. Linkomies kirjoitti muistelmansa sodan jälkeen vankilassa sotasyyllisyydestä tuomittuna ja antoi julkaista muistelmansa vasta kuolemansa jälkeen.
Linkomies kertoo muistelmissaan Valtiollisen poliisin kuunnelleen kesällä 1944 IKL:n kansanedustajan, rikosoikeuden professorin ja virkaylioikeuden jäsenen Bruno Salmialan puheluita. Pääministeri sai tiedon, että Salmiala oli puheluissaan käsitellyt Kannakselle perustettavaa erityistuomioistuinta.
Haavikko toteaa kirjassaan, että arkistoissa on kyllä Valpon raportteja Salmialan puheluista, mutta kesän 1944 kohdalta raportit on hävitetty. Myös esimerkiksi 7. sotapoliisikomppanian sotapäiväkirja ja muut paperit ovat tyystin kadonneet.