Epäilyt teloituksista liioiteltuja (11.12.1999)

1.6.2007 0:14 | Päivitetty: 27.12.2007 13:08

PERTTI VUORI

KUN LEHDISTÖSSÄ yhä uudelleen kerrotaan kesällä 1944 mahdollisesti tapahtuneista satojen miesten teloituksista, rohkenen kauan asiaa harkittuani puuttua keskusteluun niillä vähäisillä tiedoilla, joita minulla on asiaa sivuten.
Kesällä vuonna 1944 olin ilmansuojelumiehenä Konnunsuolla 322 IsK:ssa, jonka päällikkö isäni, keskusvankilan johtaja, oli. Meistä nuorukaisista ja yli-ikäisistä henkilökunnan jäsenistä oli tuo komppania muodostettu. Viipurin valloituksen päivinä ja sen jälkeen oli yhtenä tehtävänä kierrellä vankilan kahdella kuorma-autolla kahden Viipurin maantien alueita etsien ja kyytiin ottaen Kannaksen varavankilasta karanneita ja päästettyjäkin sotilasrikoksista tuomittuja.
Suurimmillaan vankiluku oli 13.5.1944, jolloin se yhteensä eri leireillä oli 2653. Vangit olivat linnoitustöissä ja heitä pakeni tässä todellisessa "Kannaksen halkijuoksussa" jopa satoja. Viikonkin piileskely ilman ruokaa sai monet ilostumaan ikihyviksi nähdessään tiellä auton, jossa luki lavan reunassa "Konnunsuon keskusvankila". Kyytiimme nousi myös lukuisa määrä muita pelästyneitä.
Vankilassa vietetyn yön ja ruokkimisen jälkeen miehet kuljetettiin Huhtiniemeen. Olin vartijana ainakin kahdessa kuljetuksessa. Huhtiniemessä näitä miehiä näkemykseni mukaan kohdeltiin asiallisesti. Käyntihän oli tosin lyhyt.
Näitä miehiä tuli sitten syksyn mittaan Konnunsuolle, joka olikin äärimmäisen täynnä.

Tuntolevyille
luonnollinen
selitys

On sanottu, että Huhtiniemestä on löytynyt runsaasti tuntolevyjä. Yksi selitys siihen on, kuten eräs vanki kertoi, että kuljetuksen aikana sovittiin kaikkien hävittävän tuntolevynsä ja näin voitiin ottaa itselle joku muu nimi. Tämä kuulemma tuotti leirin virkailijoille harmaita hiuksia, kun ei ilmoitetun nimisiä kavereita löytynyt kirjoista eikä kansista. Jotkut myös vaihtoivat nimiä keskenään eivätkä tuntomerkit sopineet. Kiusa se on pienikin kiusa!
Jos levyt olivat teloitettujen, miksei niitä hävitetty paremmin, kun kaikki asiakirjat hävitettiin?
Tiedämme, että valvontakomissio oli valmis kääntämään pienet kivetkin nurin, päästäkseen ainakin pienempiä "sotasyyllisiä" rankaisemaan. Sen käsikassara Valpo suoritti perusteellisia tutkimuksia. Konnunsuollakin; siellä majailivat Valpon etsivät viikkoja kuulustellen jokaisen vangin ja kysellen kaiken mahdollisen negatiivisen. Luulisi, että näissä kuulusteluissa olisi jopa pienikin huhu näistä teloituksista tullut ilmi. Näistä kuulusteluista seurasikin monen ihmisen syytteeseen saattaminen. Vankien keskuudessa on aina toiminut hyvä tiedonvälitys ja myös asiain suurentelu "hevosmiesten tietotoimiston" mukaan. Miksi teloitukset jäivät tietämättä? Monet miehistä olivat olleet Huhtiniemessä.

Vankiloissa oli
vielä ennen joulua
suuri revohka


Ennen joulua oli vankiloissa vielä suuri revohka. Jokainen sotilasrikoksesta tuomittu armahdettiin, mikäli hän ilmoitti tehneensä rikoksen (esim. pakenemisen) liittoutuneitten hyväksi. No, lähes kaikki tämän ilmoituksen kuulustelussa tekivät ja pääsivät vapauteen. Voisi kuvitella, että nyt sitten joku olisi kommunistijärjestöissä ottanut teloitukset esiin. Ei kaikkia asiasta tietäviä tai kuulleita voitu varmaan Huhtiniemessä ampua.
Vielä muistan joidenkin ryhmässäni olleiden vankien kertoneen, että paljon oli miehiä "käpykaarteissa", joissa he itsekin olivat olleet mukana. Myös Viipurin valtauksen yhteydessä jäi haavoittuneita ja kuolleita karkulaisia sille tielleen.
En epäile, ettei Huhtiniemessä miehiä teloitettu, mutta epäilen, että niitä olisi ollut satamäärin. Myös isäni torjui nämä tiedot. Olisi niistä luullut vankeinhoitopiireissäkin joitakin juttuja liikkuneen.

Kirjoittaja on joutsenolainen kotiseutuneuvos ja paikallishistorian tutkija.