Kystä ja kyllä

Monessa perheessä on revityt joululahjapaperit jo eroteltu muusta jätepaperista, lahjakirjat vaihdettu, kehaistu, että vasta alennusmyynnistä on lahjat ostettu. On jopa ähkitty ja puhkittu laduille ja järvien jäille.

Heti alkuun tässä totean, ettei unohdu. Hyvää aamunjatkoa! Hyvää päivänjatkoa! Hyvää illanjatkoa! Hyvää loppuvuodenjatkoa! Hyvää alkavanvuosikymmenenjatkoa! Ja jatkoksi vielä Thaimaan-kävijöille: hyvää hiilijalanjäljenjatkoa!

Jatkoa siitä huolimatta, että kuusi varmaan jo karisee, neliöhinnaltaan arvokas piikkimatto yhä pistelee, televisiota on tuijotettu väsyksiin asti, lapsen ja lemmikkikoiran maha on karkeista kuralla, anoppilasta pitäisi tukkoisia teitä myöten selvitä kotiin.

Mahtoiko se olla tämä Peter Nyman, joka Uutisvuodossa aloitti tuon iänikuisen hyvänillanjatkon toivottelun.

Joulu on siitä hyvää aikaa, että saa yöllä syödä ja että vanhahtava suomen kieli hetkeksi pääsee oikeuksiinsa tässä anglismien luvatussa maassa.

Immi Hellen, Otto Kotilainen, Alpo Noponen ja muut joululaulurunoilijat meitä ovat vanhahtavaan tunnelmaan viritelleet, sekä kotona että tapauskovaisten, jopa vapaa-ajattelijoiden täyttämissä kirkkojen kauneimmissa joululauluissa.

Siispä, kiitos kysymästä, kystä on ruoka ollut ja kyllä.

Eli kypsää on ruoka tässäkin pienperheessä pääosin ollut ja kaikkea laatua yllin kyllin. Kinkku ajateltiin paistaa pitkän kaavan mukaan 95-asteisessa uunissa yli 80-asteiseksi eli ylikypsäksi, missä muodossa se eittämättä on parhaimmillaan.

No, ei se ihan ajallisesti onnistunut, mutta tunteja meni riittävästi ja sinappihunnutettu tulos oli vähintäänkin tyydyttävä. Tietysti, jos olisi työtä ja aikaa uhrannut ja keitetyn vielä paistanut, sitten vasta olisi tosi makian maistanut.

Jäi ensi jouluun.

Tuli kinkusta mieleen, että presidentti Halosen perhe oli taas saanut kuusen ja kinkun, pyytämättä mutta ei yllättäen. Tietoon ei jostain syystä ole tullut, kuinka kypsäksi ja millä tavoin maan äiti kinkkunsa tapaa paistaa.

Korppoon hauen kohtalosta oli tulla jonkinmoinen sisäpoliittinen selkkaus, kun presidentin kanslia oli antanut ymmärtää, ettei haukea tänä jouluna oteta vastaan, kun Halosten ruokalistaa on pyritty uudistamaan.

Ai että ei meidän hauki kelpaa, oli Korppoossa ajateltu ja vedetty porot sieraimiin. Piti kanslian oikein tiedote pistää julki, missä presidentti ensi jouluna lupasi taas syödä haukea.

Nyt sitten odottamaan ja Niinistön-herkällä korvalla kuuntelemaan, mitä presidentti Tarja Halonen laman torjuntaan ja presidentti-instituutioon tukeutuvassa uudenvuodenpuheessaan sanoo. Toivon, että Tarja itse ja/tai avustavat puheenkirjoittajat sujauttaisivat mukaan jotain sanallista ilotulitusta. Olisi toimittajienkin helpompi keksiä otsikoita ja pääkirjoituksia.

Yrmy Paavo Lipponen olisi siitä hyvä presidentti, että tekstistä joku lause jäisi elämään. Sokeat reetat ja nahkurin orret hauskasti kertoisivat, millainen arvojohtaja Lipponen olisi.

ANTTI MUNNUKKA

antti.munnukka@cab.inet.fi