Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kuuminta kamppailua ei ollut tarkoitus käydä vihreiden ja keskustan välillä. Silti niin kävi.

Näissä vaaleissa piti puhua Euroopasta. Silti vaalit ratkesivat arvoihin. Miksi?

Yksi selitys on ehdokkaissa: Paavo Väyrynen (kesk.) ja Pekka Haavisto (vihr.) tekivät energiset, onnistuneet kampanjat.

Toisaalta kyse oli arvoista. Kahteen erilaiseen mieheen kiteytyi kahden erilaisen Suomen kamppailu suunnasta. Kaupunki vai maaseutu, kansainvälinen vai kansallinen, ahdasmielinen vai suvaitsevainen, vanha vai nuori?

Maailmojen ero konkretisoitui siihen, miten ehdokkaat kampanjoivat. Väyrynen kiersi Vuokkonsa kanssa kirkonkyliä. Vaalijuhlien ytimen muodostivat mieskuorolaulu, vaalipuhe ja maakuntalaulu.

Haavisto-ilmiö pöhisi netin sosiaalisessa mediassa, lähinnä Facebookissa. Siellä peukutettiin ja agitoitiinkin. Kulttuuriväki aktivoitui. Joku keräsi ”possea” paistamaan lettuja marketin tuulikaappiin.

Vaalit ratkesivat siihen, että Helsingin ja Uudenmaan äänestäjät intoutuivat uurnille. Vaali-iltana viljeltiin termiä vastajytky. Ehkä kyse olikin siitä, vastareaktiosta perussuomalaisten ja arvokonservatismin nousulle, suvaitsevaisuuden puolustuksesta.

Toiselle kierrokselle Sauli Niinistö (kok.) lähtee selvänä suosikkina. Ylivoima ei kuitenkaan ole niin selvä kuin on puhuttu. Tarja Halonen lähti 2006 toiselle kierrokselle yli 20 prosenttiyksikön johdossa. Hänen voittonsa Niinistöstä jäi silti lopulta varsin täpäräksi.

Haavistolla on takamatkaa yli puoli miljoonaa ääntä. Nyt käydään kuitenkin uudet vaalit. Puolet ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä joutuu etsimään uuden ehdokkaan. Liikettä käy myös ehdokkaiden välillä ja nukkuvien puolueessa.

Haavisto saanee valtaosan vasemmistoäänistä. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki siirtyi Haaviston taakseen jo sunnuntaina. Maanantaina joukkoon liittyi iso joukko nimekkäitä demareita.

Perussuomalaisten Timo Soini puhui kauniisti Haavistosta jo kampanjan aikana ja antoi Ylen toimittajalle jo ymmärtää äänestävänsä Haavistoa. Kohta hän blogissaan veti sanat takaisin.

Haavisto on arvoiltaan mahdollisimman kaukana perussuomalaista. Silti Haavisto tarvitsee myös heidän ääniään. Tässä valossa Haavistolta oli viisasta tehdä jo vaali-iltana pesäeroa antijytkypuheisiin. Olisi tyhmää korostaa eroja. Kuoliaaksi halaaminen on tehokkaampaa kuin kivien heittely.

Ei ollut vahinko, että Haavisto puhui sunnuntaina itsestään myös perussuomalaisten ehdokkaana. Viittaukset köyhyyden, työttömyyden ja syrjäytymisen taltuttamiseen oli suunnattu vasemmalle.

Mitä tekevät Väyrysen äänestäjät? 2006 juuri keskustan äänestäjien siirtyminen toisella kierroksella Niinistön taakse synnytti silloisen Sauli-ilmiön. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kumpikin ehdokas tarvitsee keskustan äänestäjiä voittaakseen.

Mikä ratkaisee? Veikkaan, että tälläkin kierroksella arvot. Ulkopolitiikasta, Natosta tai eurohenkisyyden asteesta ei ehdokkaiden välille synny kummoisia eroja.

Se h-sanakin tulee vastaan. En nimittäin usko, että arvokonservatiivinen keskustan kenttä hevillä äänestäisi avoimesti homoseksuaalia Haavistoa. Puolueessa toki on myös arvoliberaaleja voimia, mutta Väyrysen hyvä vaalimenestys ei niitä ainakaan vahvista.

Väyrysen vaalivalvojaisissa Haavistoa homoteltiin avoimesti ainakin Helsingissä ja Lappeenrannassa. Pelkäänpä, että tämä teema nousee toisen kierroksen lokakampanjoiden kärkiaiheeksi. Toivottavasti olen väärässä.

Timo Laitakari

timo.laitakari@esaimaa.fi