Arkistosta: Saimaa ei ole vain rahasampo

17.4.2017 7:00
Kuva: Tuija Pauhu
Juha Taskinen luonnehtii itseään kuvausalan ja luontokuvauksen lentojätkäksi.
Juha Taskinen luonnehtii itseään kuvausalan ja luontokuvauksen lentojätkäksi.

Norppa-Taskisena tunnettu dokumentaristi, luontokuvaaja Juha Taskinen lienee tunnetuin saimaannorpan puolestapuhuja. Hän kuvillaan ja kirjoillaan halunnut kertoa laajemminkin, mikä Saimaan todellinen tilanne on ja kuinka ihminen on järvimaisemaa muuttanut. Etelä-Saimaa julkaisi tämän Taskisen haastattelun 17. tammikuuta 2017.

Savonlinnalainen Juha Taskinen on hiihtänyt, soutanut, sukeltanut ja uinut Saimaata ristiin rastiin. Hän on kolunnut läpi koko laajan järvialueen ja kurkistanut sen lähes jokaiseen kolkkaan. Taskisen meriitteihin kuuluu muun muassa Suomen pisin avovesiuinti Joensuusta Imatralle.

Itseään hän nimittää kuvausalan lentojätkäksi. Saimaalta ovat tietyt paikat tulleet erityisen rakkaiksi.

— Henkilökohtainen koti-Saimaani on Savonlinnan kahta puolta Haukivedellä ja Pihlajavedellä.

Taskisen suku elää kolmannessa sukupolvessa Savonlinnan Haukiniemen Louhelan tilalla. Piharakennuksessa on Taskisen työhuone. Sen seinillä on kunniakirjaa kunniakirjan vieressä. Myös Suomen valtio on muistanut luontokuvaajaa ja tarinankertojaa kahdella tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.

Lapsuudessa lehmät värittivät tienvieruksia ja linnunlaulu helskyi. Kun karjanpito loppui, katosivat lähipiiristä peltolinnut ja pääskytkin. Myös ehjään metsänturkkiin ilmestyi vuosien juostessa ammottavia aukkoja — mutta metsähän kasvaa aina takaisin.

— Kesämökkejä oli 1960-luvulla vain muutama. Nyt ne ovat huviloita, ja niitä on lapsuuden virvelirannoilla satoja. Sanaa luonnonsuojelu en kuullut lapsuudessani koskaan, Taskinen kertoo tuvassaan.

Koijärven kuivattamisen vastarinta vuonna 1979 käynnisti suomalaisten luonnonsuojelijoiden kansalaisliikkeen.

Sen vaikutus ei näkynyt vain Kanta-Hämeessä Koijärvellä, vaan liikkeen perintö elää edelleen monenlaisina vaikuttamisen puroina.

Muutakin merkittävää tapahtui noina vuosina. Linnansaaren kansallispuistoa Saimaan Haukivedellä laajennettiin, ja alueen kunnat sekä saarten omistajat käynnistivät siitä suoranaisen paikallissodan.

Myös Parikkalan Siikalahti aiottiin kuivattaa. Kun Taskinen valvoi Siikalahdella toukokuussa 1980 Pauli Kantosen kanssa kesäyöstä kesäaamuun, hänen silmänsä aukesivat: luontoa on puolustettava.

— Ja tämä pitää mainita, Koijärvi-vuonna 1979 sain kesällä ensimmäisen valokuvani saimaannorpasta.

Venäjän Laatokalle Taskinen teki 1990-luvulla yli 70 matkaa, ja muutamia kuvausreissuja vielä niidenkin jälkeen. Laatokalle häntä kutsui laatokannorppa.

Luontokokemusten ohella vierailut ja yöpymiset Vienan Karjalan kylissä rikastuttivat ihmissuhteitakin. Neuvostoliiton hajoaminen ja rajan aukeaminen tarjosivat suomalaisille suorastaan huimia näköaloja ja uskomattomia matkakokemuksia.

Viime vuosina ovat Saimaata koskevat merkittävät signaalit tai kehut tulleet monesti ulkomailta, kun jokin ulkomaalainen toimittajaryhmä tai tiedotusväline on ylistänyt ainutlaatuista järviluontoa.

Taskinen ihmettelee, miksi niin monet Saimaan ranta-asukkaat näkevät vieläkin järvialueensa arvot siitä näkökulmasta, kuinka ne olisivat muutettavissa rahaksi.

— Olen pyrkinyt valokuvillani, elokuvillani ja kirjoillani antamaan oikeaa tietoa siitä, miltä Saimaa näyttää, ja kuinka ihmisen tekemiset ovat Saimaan luonnonmaisemaa vuosien kuluessa kourineet.

Etelä-Saimaalla saimaannorpan kanta on vahvistunut hitaasti viimeisen 20 vuoden aikana. Taskisen mukaan Etelä-Saimaalla ihmisten suhtautuminen norppaan on ollut ehdottomasti suopeampaa kuin missään muualla.

— Paikkakunnatkin voi mainita, eli Imatran ja Lappeenrannan. Eteläsaimaalaiset ovat saimaannorppansa ansainneet.

Haavoittuvan luonnon äänitorvena työskennellyt Taskinen toivoo, ettei ihminen olisi luontosuhteessaan itsekäs. Parempi tulevaisuus alkaisi Suomessakin häämöttää, kun tosiasiat luonnon sietokyvystä myönnettäisiin ja ihminen olisi toimissaan nykyistä epäitsekkäämpi.

Luonnon monimuotoisuus on kaventunut ja talvettomat talvet ovat tulleet. Saimaalla ilmaston muuttuminen paljastui käytännössä, kun saimaannorpan kuutteja alettiin tavata lumettomalta jäältä — poissa kotoa, poissa

turvallisesta lumipesästään.

Ilmastonmuutos on Taskisen mielestä ihmiskunnan suurin huolenaihe. Hän painottaa, että maapalloamme ympäröivä ilmakehä on todella ohut ja haavoittuvainen.

— Mutta maailman keskeisten päättäjien on ensin myönnettävä, että ilmastonmuutos on totta.

Suomalaisten olemus — tyyneys ja rehellisyys — ovat nykymaailmassa arvokasta pääomaa. Suomen tulevaisuus näyttää Juha Taskisen mielestä valoisalta, koska suomalaiset nuoret ovat hänen kokemustensa mukaan fiksuja ja nohevia.

Taskinen on vieraillut usein kouluissa kertomassa oppilaille Saimaan luonnosta ja saimaannorpan elämästä. Hän on hämmästellyt, kuinka laajasti lapset ja nuoret tuntevat elämän eri ilmiöitä ja kuinka teräviä kysymyksiä he konkareille esittävät.

— Tietoa heillä riittää. Kiitos siitä suomalaiselle koulutukselle. Se on isänmaamme kirkas jalokivi, jonka pintaa ei pidä mennä raaputtamaan.

Juha Taskinen

Syntynyt vuonna 1958, asuu Savonlinnassa Haukiniemen kylässä Saimaan Haukiveden rannan tuntumassa.

Perheeseen kuuluu kolme aikuista lasta.

On tehnyt 37 dokumenttielokuvaa ja kolme omaa kirjaa ja saanut kahdesti tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Kuvailee itseään kuvausalan ja luontokuvauksen lentojätkäksi.

Risto Leppänen