Imatralainen Taru Astikainen ei kaipaa ikkunaremonttia: villasukat kuuluvat vanhan talon arkeen

18.3.2017 11:00
Kuva: Mika Strandén
Taru Astikainen ja pojat Eevert ja Albert asuvat kolmistaan isossa omakotitalossa. jossa askareita riittää. Lasten isän ja isovanhempien apu on korvaamatonta, Taru Astikainen sanoo.
Taru Astikainen ja pojat Eevert ja Albert asuvat kolmistaan isossa omakotitalossa. jossa askareita riittää. Lasten isän ja isovanhempien apu on korvaamatonta, Taru Astikainen sanoo.

Imatran Meltolassa pienen mäen päällä komeilee sinapinkeltainen puutalo.

Seppä Tillaeuksen kotitalo valmistui vuonna 1945, pahimpaan pula-aikaan. Siitä huolimatta talossa on näköä ja kokoa. Talolle johtavat leveät kiviportaat, jotka luovat mielikuvaa arvokohteesta.

Portaikko oli yksi asia, johon taloa kymmenen vuoden ajan emännöinyt Taru Astikainen, 36, alun perin ihastui.

Hän ei tiennyt haluavansa muuttaa keskustan kerrostalokaksiostaan, ennen kuin törmäsi myynti-ilmoitukseen netissä vuonna 2006.

— Jotenkin tuntui, että se on tässä, hän kuvailee.

Taru Astikaisen kotitalo.
Taru Astikaisen kotitalo.

Kymmenen vuoden aikana talo on läpikäynyt monta remonttia ja sen asukkaat monta elämänmuutosta.

Katto, keittiö, vesijohdot ja viemärit on uusittu, ja seinät saaneet uudet, valoisat värit. Vanha lautalattia on kaivettu esiin kolmenkin muovimattokerroksen alta.

Lisäksi taloa on laajennettu: 70 neliön uudisosaan sijoitettiin muun muassa sauna ja pesutilat. Nyt neliöitä on kaikkiaan 180. Niitä jakavat äitinsä kanssa pojat Albert ja Eevert.

Lisäeristyksestä ja uusista ikkunoista Taru Astikainen kuitenkin kieltäytyy. Vanhan talon kuuluu hengittää, hän sanoo. Kylmää torjutaan viiden alkuperäisen tulisijan, villasukkien, kahden ilmalämpöpumpun ja muutaman sähköpatterin avulla.

Lämmintä on piisannut pakkasillakin, Astikainen sanoo. Puuta ja työtä lämmittäminen kuitenkin vaatii. Järjestelyjä helpottaa se, että Astikainen työskentelee kotona. Joka kevät hän huokaisee helpotuksesta, kun lämmityskausi päättyy.

Anu Pakarinen