Normipäivä museossa — esineet homeitiöiden keskellä kohta 10 vuotta

24.3.2016 10:03
Kuva: Inka Nordlund
Reija Eeva puhdistaa Etelä-Karjalan museon esinettä numero 4655: Birger Roseniuksen kuvioitua yksiripaista matkalaukkua. Työ tehdään puhdashuoneessa, jonka museo sai isoon säilytystilaan muutama vuosi sitten. Sitä ennen homeitiöisiä esineitä puhdistettiin ulkona tai ne vietiin sellaisenaan museolle.
Reija Eeva puhdistaa Etelä-Karjalan museon esinettä numero 4655: Birger Roseniuksen kuvioitua yksiripaista matkalaukkua. Työ tehdään puhdashuoneessa, jonka museo sai isoon säilytystilaan muutama vuosi sitten. Sitä ennen homeitiöisiä esineitä puhdistettiin ulkona tai ne vietiin sellaisenaan museolle.

Suojahaalari päälle, naamari kasvoille ja käsineet käteen. Reija Eeva ei ole lähdössä taltuttamaan vaarallista tartuntatautia tai ydinreaktorin tulipaloa. Etelä-Karjalan museon kokoelma-amanuenssi valmistautuu ihan tavalliseen työpäivään museokokoelmien säilytystiloissa Lappeenrannassa.

Suojautuminen tilojen vaaralliselta sisäilmalta on ollut museon kokoelmatyöläisten arkea kaupungissa jo vuodesta 2010.

— Puolinaamarin kanssa kaksi tuntia kerrallaan oli maksimi, ja senkin jälkeen pää tuntui tyhjältä. Uusilla naamareilla työtä voi tehdä kokonaisen päivän. Nämä olisi pitänyt saada jo vuosia sitten, Eeva toteaa.

Lappeenrannan museotoimi säilyttää kokoelmaesineitä yhdessä isossa ja parissa pienessä tilassa. Yksikään niistä ei ole tarkoitettu arvoesineiden säilytykseen, ja isoimman sisäilma altistaa terveysvaaroille.

— Säilytystiloissa on työskennellyt säännöllisesti viisi työntekijää. Hankaluuksien vuoksi työpäivät esinekokoelman parissa ovat vähentyneet, eikä sen luettelointia ole voitu tehdä niin kuin haluaisimme.

Isossa tilassa on 30 000 eri esinettä. Niitä on puhdistettu lähinnä näyttelyitä varten, sillä puhtaille esineille ei ole ollut kunnollista säilytystilaa. Kehnot olosuhteet pitävät kulttuurihistorian yleisön ulottumattomissa.

Reija Eeva on työskennellyt museon esinekokoelman kanssa Lappeenrannassa vuodesta 2009. Kun amanuenssilta kysyy työhön liittyviä fiiliksiä, hän kertoo miettineensä mahdollisimman kohteliasta vastausta.

— Historiallisten esineiden puhdistaminen on osa tätä ammattia, mutta on ollut lannistavaa ja ärsyttävääkin, kun siivouksen lisäksi ei ole ollut oikein mahdollisuutta syventyä kokoelman sisältöön, Eeva muotoilee.

Hänen haaveensa on yksinkertainen: terveet tilat, joissa voi tehdä aktiivisesti työtä kokoelman kanssa. Se merkitsee, että esineet tietoineen voi luetteloida ja että ne pääsevät säilöstään helpommin yleisön eteen.

Tähän mennessä tapahtunut

2003 Museo saa käyttöönsä isoimman säilytystilansa. Sitä ei saneerata museoesineiden säilyttämiseen sopivaksi, esimerkiksi ilmanvaihto on puutteellinen. Tilan kokoa, 1 500 neliötä, museo pitää riittävänä.

2008 Ison säilytystilan sisäilmaongelmat paljastuvat. Tila osoittautuu kelvottomaksi taideteosten ja tekstiilien säilyttämiseen. Sisäilma aiheuttaa henkilökunnalle terveysoireita, ja tiloissa työskentely keskeytyy.

2009 Etelä-Karjalan museon ilmastointi- ja kattoremontin jälkeen museon tekstiilikokoelma saa kokoelman säilyttämiseen soveltuvat nykyaikaiset tilat.

2010 Esinekokoelman kanssa työskentelevät alkavat käyttää suojavarusteita isossa säilytystilassa.

2015 Museo vuokraa esinekokoelmalle säilytystilaa yksityiseltä vuokranantajalta. Tila on väliaikainen, eikä sitä ole suunniteltu museoesineiden säilyttämiseen.

2016 Museo alkaa puhdistaa homeitiöisiä esineitä ja siirtää niitä uuteen vuokratilaan. Henkilöstö saa käyttöönsä myös aiempaa paremmat suojanaamarit.

Petteri Värtö