Kommentti: Vientialoilla on nyt näytön paikka

16.3.2016 17:07

Suomen vienti ei vedä. Helsingin Sanomien (16.3.) mukaan tavaroiden ja palveluiden vienti supistui viime vuoden viimeisellä neljänneksellä neljä prosenttia edellisvuodesta. Tammikuussa väheneminen kiihtyi jopa yhdeksään prosenttiin vuoden takaisesta.

Päättäjien, ekonomistien ja elinkeinoelämän edustajien usein toistama meriselitys vientilamaan on ollut, että Suomen vienti perustuu kulutustavaroiden sijasta investointihyödykkeisiin eli koneisiin ja laitteisiin. Niiden kysyntään on vaikea itse vaikuttaa vaan se on riippuvainen muiden maiden investointitasosta.

Nyt Suomen vientiteollisuudella olisi näytön paikka, sillä Euroopan tilastokeskuksen mukaan euroalueen teollisuustuotanto on selvässä kasvussa. Joulukuussa kausivaihteluista tasoitettu tuotanto kasvoi 2,1 prosenttia ja tammikuuhun verrattuna 2,8 prosenttia. Koneille ja laitteille pitäisi siis alkaa löytyä ostajia, jos muut edellytykset ovat kunnossa, siis hinta ja laatu.

Eurostatin papereissa ei Suomen kohdalla näy kuitenkaan piristymistä, päinvastoin. Suomessa teollisuustuotanto supistui tammikuussa toiseksi eniten piskuisen Maltan jälkeen. Ei hyvältä näytä.

Ratkaisuvaiheessa olevassa yhteiskuntasopimuspyristelyssä yritetään parantaa kilpailukykyä pysäyttämällä palkkakulujen nousu. Yksi osa sitä on palkankorotusten sitominen vientialojen kehitykseen. Jos luvut ovat tällaisia, on palkankorotuksista turha haaveilla millään alalla vähään aikaan.

Suomen talous tosin kääntyi tuoreimpien tietojen mukaan viime vuonna kasvuun ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Nordean mukaan kasvu perustui tuonnin vähenemiseen ja kotitalouksien kulutuksen lisääntymiseen.

On tavallaan ristiriitaista, että viennin vähentyessä Suomen sekä vaihto- että kauppatase ovat kääntyneet ylijäämäisiksi. Selitys löytyy juuri tuonnin supistumisesta eli kun ostamme ulkomailta tavaraa vähemmän ja öljy on halventunut, niin kutistunutkin vienti riittää tuottamaan ylijäämää. Päällepäin hyvät luvut viestivät siis oikeasti talouden näivettymisestä.

Kyse on samasta ilmiöstä, kun Suomi keskellä edellistä lamaa yllättäen saavutti YK:n tavoitteen kehitysavun osuudesta bruttokansantuotteesta. Kun apu pysyi samana BKT:n sukeltaessa, niin prosentti nousi. Valitettavasti prosentteja ei voi syödä.

Tietysti ylijäämä on aina parempi kuin alijäämä.

Markku Kumpunen

markku.kumpunen@esaimaa.fi

Kirjoittaja on mielipidetoimittaja.