Yhdessä lukien suomi ja Suomi avautuvat

13.3.2016 16:00
Kuva: Kaija Lankia
Mohamed Arline Eledbissy selasi Koirien Kalevalaa, kun hänen äitinsä Bauchra Baaziz harjoitteli suomenkieltä Helena Vennon ja Päivi Pesun avustamana.
Mohamed Arline Eledbissy selasi Koirien Kalevalaa, kun hänen äitinsä Bauchra Baaziz harjoitteli suomenkieltä Helena Vennon ja Päivi Pesun avustamana.

Ensimmäiseksi esittäydytään.

Kysyn lapsilta, osaako heidän äitinsä jo suomea.

Elina Virtanen

— Minä olen Helena.

— Minä olen Bauchra.

— Minä olen Päivi. Se on vähän vaikea äällinen nimi.

Helena Vento ja Päivi Pesu ovat opettajia, Bauchra Baaziz on oppilas. Tai oikeastaan he kaikki ovat vain naisia Lappeenrannan Skinnarilassa kokoontuvassa Keskustellaan yhdessä -ryhmässä.

Marokkolainen Baaziz on paikalla toista kertaa, mutta Päivi Pesulle hän on uusi tuttavuus.

— Tulin tänne Harapaisista mieheni kyydissä. Asuimme aiemmin Sammonlahdessa, mutta muutimme sitten Harapaisiin. Meillä on nelivuotias ja kolmivuotias poika, kolmas lapsi syntyy heinäkuussa, Baaziz kertoo.

Esikoinen Mohammed Arline Eledbissy tuli Skinnarilan koululle myös. Äiti löytää hänelle Koirien Kalevalan ja muita lastenkirjoja selailtavaksi siksi aikaa, kun naiset keskustelevat.

Keskustelu käy suomeksi, sillä Baaziz on asunut neljä vuotta Lappeenrannassa. Päivi Pesun arabiantaidosta on kuitenkin hyötyä, jos tiukka paikka tulee.

Skinnarilan koululla kokoontuva ryhmä on osa valtakunnallista Luetaan yhdessä -verkostoa. Viime keskiviikkona se kokoontui neljännen kerran.

— Me olemme oikeastaan enemmän keskustelu- kuin lukuryhmä, ryhmän perustanut Elina Virtanen kertoo.

Vapaaehtoisten opettajien vetämä ryhmä tukee maahanmuuttajien kielenoppimista ja kotouttamista.

— Monelta puuttuvat kontaktit kantaväestöön. Tässä ryhmässä niitä tarjoutuu — naiselta naiselle. Tutustutaan ja keskustellaan hyvin monenlaisista aiheista.

Vaikka suomen opiskelu on tärkeää, puhetta tulee myös venäjäksi, arabiaksi, somaliksi, thaiksi.

— Osa osaa jo suhteellisen hyvin puhua suomea, mutta lyhyenkin luettavan lauseen kanssa edetään erittäin hitaasti. Läheskään kaikilla kirjoitustaito EI riitä kunnolla kokonaisiin sanoihin, Virtanen kertoo.

Sana ryhmästä on levinnyt niin, että jo kolmannella kerralla paikalla oli yli 20 maahanmuuttajaa ja 15 opettajaa. Toinen ryhmä onkin perusteilla.

— Opetan itse Skinnarilan koulussa, jossa on paljon maahanmuuttajien lapsia. Kysyn lapsilta, osaako heidän äitinsä jo suomea, ja laitan lappuja kotiin, Virtanen kertoo.

Tiedotusapua hän on saanut kolmelta sosionomiopiskelijalta.

Keskusteluillat eivät kuulu mihinkään viralliseen kotouttamisohjelmaan, vaan kyse on enemmän asukastoiminnasta. Ryhmä on lisä myös koulun ja kodin yhteistyöhön. Pienten lastenkin kanssa paikalle voi tulla.

Tieto ryhmästä oli kantautunut myös Lidia Bibikovan korviin Lappeenrannan keskustaan.

— Olen ollut mukana kielenopetuksessa, ensin aloittavien ryhmässä ja sitten jatkoryhmässä. Projektilta loppuivat rahat, ja niin loppui myös kurssi, hän kertoo.

Niinpä hän osti bussilipun ja tuli Skinnarilaan kohottamaan kielitaitoaan, jota hänellä jo 15 Suomen-vuoden jälkeen onkin.

— Kun minulla on ikää 77 vuotta, ei opittu tahdo jäädä päähän. Harjoitus on tarpeen.

Valtakunnallinen verkosto

Luetaan yhdessä -verkosto tukee maahan muuttaneiden naisten kotoutumista, lukutaidon ja suomen kielen opetusta.

Verkostolla on ollut toimintaa vuodesta 2004 alkaen, valtakunnallisesti vuodesta 2007.

Ryhmiä on yli 80 eri puolilla Suomea. Vapaaehtoisia opettajia on yli 400 ja opiskelijoita on yli 1 600.

Lappeenrannan ryhmä on Etelä-Karjalan ensimmäinen.

Lähde: luetaanyhdessa.fi

Kaija Lankia