Näin nuori ja näin sekaisin, ajatteli Ella Jäppinen, kun hän kaatui suihkussa

13.3.2016 14:22
Kuva: Katja Juurikko
Kouvolassa syntynyt ja varttunut Ella Jäppinen sai aivoinfarktin 11 kuukautta sitten. Vasen puoli halvaantui.
Kouvolassa syntynyt ja varttunut Ella Jäppinen sai aivoinfarktin 11 kuukautta sitten. Vasen puoli halvaantui.
Henkilökohtainen avustaja Eero Aakala pitelee jalkaa, kun Jäppinen treenaa syviä vatsalihaksiaan.
Ella Jäppinen vietti sairaalassa viisi ja puoli kuukautta. Hän asuu yksin Helsingin Herttoniemessä.
Ystävät järjestivätb Jäppiselle tukikonsertin.
Eero Aakala istuu Jäppisen käden päällä saadakseen ranteen parempaan asentoon.
Myssy menee päähän hampaiden avulla.

Hyllyllä on mustat steppikengät. Ne ovat uudenkarheat.

— Ostin ne kolme viikkoa ennen kuin sairastuin, sanoo Ella Jäppinen.

Hän istuu herttoniemeläiskaksion sohvalla oikea jalka rennosti vasemman polven päällä. Leuka pystyssä, vakavana.

Vielä vuosi sitten hän — 25-vuotias kouvolalaissyntyinen muusikko, näyttelijä, tanssija ja musiikinopettaja — oli valmistautumassa Sibelius-Akatemian piano- ja laulututkintoihin sekä tulevaan Tavastian-keikkaan.

Kesä 2015 enteili unelmien täyttymystä. Jäppinen oli saanut ensimmäisen ammattilaispääroolin lahtelaisessa Laukes-teatterissa. Crossfit-tunnilla hankitut hauikset olivat kadehdittavassa kuosissa ja kalenteri täynnä merkintöjä.

Sitten tuli huhtikuun 13. päivä. Ja massiivinen aivoinfarkti.

6. toukokuuta Ella Jäppinen päivitti Facebook-profiilinsa: ”Elämä muuttuu ja opettaa näköjään välillä rankasti. Sain kolme aivoinfarktia 12.—14.4., mun vasen puoli halvaantui ja virittelen tässä hengenpelastusmitalia Jasmin Afanehille ja kämppis-Johannekselle kun tajusivat soittaa ambulanssin vaikka vastustelin ettei tässä varmaan mitään. nyt pitkässä sairaalakuntoutuksessa opettelen vähitellen liikkumaan uudestaan.”

Jäppinen nousee sohvalta hitaasti. Hallitusti.

Kotonaan hän pystyy ottamaan muutaman haparoivan askeleen ilman, että joku on varmistamassa, ettei käy hullusti. Muuten hän istuu pyörätuolissa ja muut työntävät. Yhdellä kädellä rullaaminen ei edistä matkaa, paitsi pari metriä matottomissa sisätiloissa.

On upea talvipäivä ja hyvä hetki ulkoilla. Jäppinen siirtyy tuolillaan eteiseen.

Kenkien joukossa on yhdet huimilla koroilla. Niissä on tehty monta ikimuistoista show´ta.

— Ne ovat minun tavoitekenkäni, hän sanoo.

Jäppinen heilauttaa hampaita apunaan käyttäen myssyn päähänsä. Silmälasit ovat hetken pipon peitossa.

Hän on opetellut pukemaan yhdellä kädellä ylleen jopa rintaliivit. Tähän taikatemppuun hän käyttää halvaantuneen käden peukaloa.

Herttoniemenrannassa on aikaa muistella, mitä tapahtui. Pyörätuoli, tuttavallisesti Teuvo, pannaan parkkiin.

Jäppinen korjaa muhkeaa kaulahuiviaan ja kääntää kasvonsa aurinkoon.

Infarktia edeltävänä lauantaina hän oli käynyt juoksulenkillä Töölönlahden rannassa. Illalla hän lähti kavereiden kanssa keikalle ravintolaan ja nautti pari siideriä. Kun olo alkoi yöllä tuntua kumman huteralta, Jäppinen kuvitteli sen johtuvan olemattomasta alkoholinsietokyvystään.

— Hieno selitys, Jäppinen sanoo ironisesti.

Sunnuntaina olo paheni. Oli vaikea seistä suorassa. Käsi ei totellut. Vaikka hän kaatui suihkussa eikä onnistunut kuorimaan appelsiinia, hän vähätteli ongelmaa. Nyt hän tietää, että se kuuluu taudin kuvaan.

Aivovierenkiertohäiriöistä Jäppinen tiesi etukäteen sen verran, ettei hänellä ollut mitään riskitekijöitä.

— Olin 25. Ajattelin vain nolona, että näin nuori ja näin sekaisin.

Hän meni nukkumaan ja heräsi maanantaiaamuun entistä sekavampana. Ystävät huolestuivat käsittämättömistä tekstiviesteistä, tulivat paikalle ja tilasivat hänelle ambulanssin. Seuraavana aamuna hänet kiidätettiin Meilahden sairaalasta leikkaukseen Töölöön.

Pää avattiin.

Moneen päivään kukaan ei tiennyt, jääkö nuori nainen henkiin ja jos jää, mitä entisestä Ellasta on jäljellä.

Kierros kirkkaassa auringonpaisteessa jatkuu. Pyöräilijä suhahtaa ohi.

— Hidasta vähän tässä kohdassa, Jäppinen neuvoo, kun jalkakäytävän reuna lähestyy.

Kun nuori ja aktiivinen ihminen yhtäkkiä joutuu muiden armoille, muutos entiseen on räikeä.

Hengittäminen. Nieleminen. Istuminen. Jalan liikauttaminen. Kaikki oli opeteltava uudestaan.

— Siihen liittyi aluksi irrationaalinen häpeä. Oli nöyryyttävää olla niin helvetin kömpelö.

Kalloleikkauksesta toinnuttuaan kympin tyttö pelkäsi kadottaneensa ällinsä. Hän soinnutti ja nuotinsi mielessään sairaalan hälytysääniä testatakseen, osaako enää mitään. Osasi, mutta hitaasti.

Hän ei uskaltanut kertoa kenellekään, ettei ymmärtänyt kelloa eikä pystynyt lukemaan edes tekstiviestiä.

Yksi nöyryytyksen huipuista oli sininen kypärä, jota oli pidettävä pään suojana kolme kuukautta. Päätä halkova haava tulehtui ja kipeytyi. Suihkuun pääsi kerran viikossa.

”NYTTEN!!! Kävelin äsken ekaa kertaa ilman polvea tukevaa takalastaa ja meni tosi hyvin! Apuna fysioterapeutti ja keppi! (Facebook-päivitys 1. heinäkuuta 2015)

Ovikello soi. Käytävässä seisoo Eero Aakala, toinen Jäppisen henkilökohtaisista avustajista.

— Ai ihanaa, sä toit mulle kauraleipää! Jäppinen sanoo.

He halaavat.

Toisinaan he käyvät yhdessä kaupassa, toisinaan hän pyytää avustajaa tuomaan ruokaa tullessaan.

Aakala ryhtyy toimeen. Hän petaa Jäppisen sängyn ja imuroi rikkaimurilla lattialle kertyneen hiekan. Sitten hän levittää lattialle joogamaton ja siirtää tuolin lähettyville.

— Vaihdan ensin treenivaatteet, vaikkei tässä hiki tulekaan, Jäppinen sanoo ja siirtyy pyörätuoleineen makuuhuoneeseen.

Treenivaatteiden vaihto on tärkeä rutiini. Se muistuttaa entisestä elämästä.

Jäppinen palaa olohuoneeseen collegehousuissaan, nousee keskittyneesti tuolista ja asettuu joogamaton päälle. Hän nostelee polvia vuorotelleen ja Aakala auttaa. Nyt treenataan syviä vatsalihaksia.

Harjoitukset jatkuvat sohvalla, jossa avustaja hieroo jäykistynyttä vasenta kättä. Jäppinen irvistää.

— Ai jestas tuota rutinaa. Kaikki sattuu niin jumalattomasti. Ai!

Aakala viheltelee ja jatkaa hieromista ja käden stimulointia. Jäppinen on hiljaa ja sanoo välillä ”auts”. Yliherkistyneet aistit vasemmalla puolella saavat hänet voihkaisemaan jo siitä, kun omat hiukset hipaisevat poskea.

Yhdessä harjoituksessa Aakala istuu Jäppisen vasemman kämmenen päälle, jotta ranne pysyy hyvässä asennossa. Jäppinen arvelee Aakalalle, että ”kuvissa tämä näyttää siltä kuin minulla olisi käsi sun hanurissa”.

Huumorintaju on entisellään, herkkyys entistä enemmän pinnalla.

”Hei tyypit, kiitos tuesta tämän absurdin sairaalavaiheen aikana. Toivottavasti ette katoa. Nythän on niin, että uudessa kodissa asuminen ja toimiminen noin kolmiraajaisena vaatii nyt aluksi todella paljon energiaa.” (Facebook-päivitys 29. syyskuuta 2015)

Treenit ovat tältä päivältä ohi. Teuvo kutsuu.

Jäppinen ei käytä tervettä kättä apuna nostaessaan vasemman, kankeasti toimivan jalkansa pyörätuolin kyytiin vaan pakottaa tahdottoman jalan töihin.

— Minun on muistutettava aivojani siitä, että hei, teillä on tällainen vasen puoli olemassa.

Vielä keväällä Jäppinen kuvitteli kuntoutuvansa nopeasti ja palaavansa tuota pikaa bisnekseen. Nyt hän tietää, että työelämä ja kesken jääneet opinnot Sibelius-Akatemiassa voivat antaa odottaa itseään vuosia.

Viikkoa rytmittävät erilaiset käynnit fysioterapiassa, toimintaterapiassa ja neuropsykologilla. Myös mieltä hoidetaan.

— Jos jonain päivänä pystyn taputtamaan kahdella kädellä, se on iso päivä.

Jäppinen ei kaipaa kaikkea entisestä elämästään. Ainakin hän haluaisi stressata vähemmän kuin ennen. Hän haluaa palata näyttämölle ja opettajaksi. Ja tehdä sen hyvin.

Hän ei syytä ketään sairastumisestaan.

— En olisi voinut tehdä mitään toisin. Minulla oli vain erittäin paska säkä.

Hänellä oli myös paljon tuuria. Helsinkiläisenä maan — ellei maailman — paras apu oli lähellä, etenkin äidin ja sisaren tuki on ollut vankkumatonta, ystäväpiiri laaja.

Henki, järki ja puhekyky säilyivät. Ystävät järjestivät kesällä suuren tukikonsertin ja keräsivät Jäppiselle rahaa ylimääräiseen kuntoutukseen.

Ystävät ovat pysyneet, vaikka Jäppistä varoiteltiin siitä, että he kaikkoavat ennen pitkää.

— Kun jonkun elämä muuttuu näin radikaalisti, täytyyhän sen olla läheisille raskasta. Kuten äiti sanoi: hänestä tuntui, kuin minusta olisi tullut vauva jälleen. Sillä erolla, että olin 25.

”Kiipesin äsken kepin kanssa portaat neljänteen kerrokseen Jasminin ja Mikon luokse. Liikutuin jopa itse. Tämä on tärkeä hetki.” (Facebook-päivitys 20. helmikuuta 2016)

Lohduttaminen on vaikeaa. Osuvaan kohtaan sanottu ”voi perse!” voi lämmittää enemmän kuin jokin runollisempi ilmaisu.

— Kun eihän tätä saa millään pois.

Jäppinen siirtyy pöytänsä ääreen ja hörppää kahvikupistaan.

— Aikaisemmin ajattelin, että osaisinpa seistä käsilläni tai olisinpa parempi tanssija. Nyt ajattelen, että se oli oikein hyvä, taitava keho.

Eteisen kaapinovessa roikkuu turkoosi paljettitoppi muistuttamasta Jäppistä teatterimaailmasta, jonne hän aikoo palata.

— Nykyisin on paljon enemmän syitä pukeutua mekkoon ja punata huulet kuin ennen.

Muovinen kalloimplantti

Kouvolalaissyntyinen Ella Jäppinen sai 25-vuotiaana aivoinfarktin 13. huhtikuuta 2015.

Infarkti johtui repeytyneestä kaulavaltimosta ja tuhosi osan oikeasta aivopuoliskosta.

Infarkti kehittyi 11.—13.4. Kaulavaltimon repeytymän seurauksena aivovaltimo tukkeutui täysin 13.—14.4. välisenä yönä Meilahden sairaalassa. Infarkteja oli yksi, toisin kuin Jäppinen kirjoitti Facebookiin.

Jäppinen siirrettiin 14.4. aamulla Töölön sairaalan henkeä säästävään leikkaukseen, hemikraniektomiaan. Häneltä poistettiin kämmenen kokoinen pala kalloa, jotta aivot pääsivät turpoamaan. Kuolema oli minuuttien päässä.

Koska vaurio syntyi oikeaan aivopuoliskoon, vasen puoli kehosta halvaantui.

Jäppinen siirrettiin vappuna Meilahden sairaalasta Laakson kuntoutussairaalaan, josta hän omasta toiveestaan kotiutettiin syyskuun lopussa. Kuntoutus Laaksossa jatkuu.

Puuttuva kallonpalanen palautettiin Meilahdessa 15. heinäkuuta. Implantti on muovia.

Infarkti johtui flunssasta tai ulkoisesta iskusta kuten kaulan retkahduksesta esimerkiksi tanssiharjoituksissa. Kaulavaltimossa on ilmeisesti ollut synnynnäisesti heikko kohta.

Syy ei aina selviä

Aivoverenkiertohäiriöllä (AVH) tarkoitetaan aivoverenkierron tilapäistä ja vielä korjaantuvaa häiriötä (TIA) tai pysyvän vaurion aiheuttavaa aivoinfarktia tai aivoverenvuotoa.

Aivoinfarkti on sairaus, jossa äkillisesti tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Osa aivokudoksesta menee kuolioon.

Aivoinfarktin saa vuosittain noin 18 000 suomalaista ja aivoverenvuodon noin 1 800 suomalaista.

Aivoverenkiertohäiriöihin menehtyy vuosittain Suomessa noin 4 500 henkilöä.

Potilaista joka toiselle jää pysyvä haitta, puolelle heistä vaikea-asteinen. Joka neljäs toipuu oireettomaksi, yli puolet omatoimiseksi.

Joka kymmenes aivoinfarktipotilas on alle 50-vuotias. Sairastumisen syy jää usein selvittämättä.

Lähde: Aivoliitto

Katariina Hakaniemi