Imatralaislähtöinen Michelin-ravintoloitsija valittiin vuoden kokiksi

11.3.2016 15:01
Jari Vesivalo haluaa lähettää terveisiä Vuoksenniskan yläasteen 1971 vuosikurssille. Lauantaiseen luokkakokoukseen hän ei työkiireiden vuoksi pääse.
Jari Vesivalo haluaa lähettää terveisiä Vuoksenniskan yläasteen 1971 vuosikurssille. Lauantaiseen luokkakokoukseen hän ei työkiireiden vuoksi pääse.

Helsinkiläinen ravintola Olo sai pitää Michelin-tähtensä. Ja tällä viikolla Suomen Gastronomian Akatemia valitsi ravintolan keittiömestari Jari Vesivalo vuoden 2016 parhaaksi kokiksi. Samaisen tittelin aikaisempina vuosina on saanut muun muassa Hans Välimäki.

— Kyllähän se hyvältä tuntuu ja antaa lisää virtaa. Ja se tuo ravintolalle lisää näkyvyyttä. Helsingissä kilpailu on kova, Vesivalo sanoo.

Kova kilpailuvietti on vienyt Vesivaloakin. Vuoksenniskan Matarassa asuessaan hän harrasti judoa kilpatasolla. Armeijan jälkeen Vesivalo hakeutui kaverin esimerkin johdattamana ravintolakoulu Perhoon ja Helsinkiin.

Judo vaihtui keittiöpuuhin, mutta kilpailuvietti jäi.

— Ei se ole raha eikä maine. Se on vain halua tulla hyväksi.

Vesivalo ei ole itseään säästellyt. Hän kertoo työpäivistä, jotka alkavat varhain aamulla ja päättyvät myöhään yöllä. Vähäinen vapaa-aika menee nukkuessa.

Parin viime vuoden aikana Vesivalo on pyrkinyt muuttamaan tilannetta. Hän on kerännyt ympärille luotettavan tiimin, jolle töitä voi delegoida.

— Tämä on tiimityötä. Yksin kukaan ei tee mitään.

Vesivalon alaisena työskentelee 16 kokkia. Hyvä ilmapiiri ja motivaatio ovat menestyksen takana. Tarkoista ja tiukoista aikatauluista huolimatta omia ideoita saa kokeilla. Palaute on tärkeää.

— Kehua pitää kun on kehuttavaa. Negatiivinen palaute pitää antaa kahden kesken. Kukaan ei saa menettää kasvojaan.

Tulevaisuudessa Vesivalo aikoo keskittyä edelleen ravintola Olon kehittämiseen. Kehittämistä löytyy myös vapaa-ajalle.

— Melko vähälle jäävällä vapaa-ajalla perheen kanssa haluan oikeasti olla läsnä. Niin ettei mieli harhaile työasioissa tai muualla. Siinä on vielä opeteltavaa.

Jussi Kainulainen