Oopperalavoilta opettajaksi — Isokoski ei toivo viihteestä pysyvää ilmiötä

4.1.2016 9:02
Kuva: Kai Skyttä
Halu viettää aikaa yhdessä iäkkään äidin kanssa oli iso tekijä Soile Isokosken päätöksessä lopettaa menestyksekäs oopperaura. Kuvassa sopraano Lappeenrannan laulukipailujen avajaisissa.
Halu viettää aikaa yhdessä iäkkään äidin kanssa oli iso tekijä Soile Isokosken päätöksessä lopettaa menestyksekäs oopperaura. Kuvassa sopraano Lappeenrannan laulukipailujen avajaisissa.

Opettaminen on erittäin palkitsevaa, sanoo sopraano Soile Isokoski.

Sopraano työskentelee parhaillaan Oulun ammattikorkeakoulun musiikin lehtorina ja on myös vierailevana professorina Sibelius-Akatemiassa meneillään olevana lukuvuotena. Oopperalavoille hän ei enää tunne poltetta.

— Aloitin Oulussa syksyllä 2014 ja silloin tein päätöksen. Tuttukin rooli tutussa talossa vaatisi harjoituksineen ja esiintymisineen kolme viikkoa, enkä enää halua olla niin pitkään reissussa, poissa kotoa, hän sanoo.

Isokoski kuuluu käynnissä olevien Lappeenrannan laulukilpailujen tuomaristoon. Juryn jäsenenä ja kahden koulun opettajana hänellä on aitiopaikka seurata suomalaisen laulun tulevaisuutta. Se kuulostaa hyvältä.

— Kilpailussa on hieno valikoima tasokkaita laulajia, ja erityisesti ilahduttaa mieslaulajien määrä. Meillä on opetettavana lahjakkaita ääniä, Isokoski toteaa suomalaislaulajien pärjäämisestä kenties huolta kantaville.

Hänen mukaansa maailmalla on koko ajan suomalaisia laulajia luomassa uraa. Se vain jää helposti pimentoon, sillä media ei välttämättä seuraa heitä niin tarkasti, koska joukko on kasvanut harvasta moninkertaiseksi.

Lappeenrannan laulukilpailulla on iso rooli sopraanon uralla: se käytännöllisesti katsoen alkoi vuoden 1987 kilpailun voitosta. Samanlaisesta ammatillisesta boostista puhui miesten sarjan voittaja edellinen voittajakin.

Laulukilpailussa Isokoski lauloi ensi kertaa ooppera-aarioita orkesterin säestyksellä. Lappeenrannasta hänen tiensä kulki palkituksi kansainväliseksi tähdeksi, kunnes hän palasi laulunopettajaksi kotiseudulleen 2014.

Onko jo ehtinyt syntyä näkemystä kotimaisesta oopperasta? Kansallisoopperan lippuluukulla se tuntuu elävän yhden kortin varassa, kun Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus kasvoi ilmiöksi ja dominoi taloa.

— Toivon, ettei tästä synny jatkumoa ja pysyvää käytäntöä. Minulla ei ole mitään musikaalia vastaan, mutten haluaisi asioiden menevän siihen suuntaan, Isokoski pohtii kysymystä talon alistumisesta markkinavoimille.

Petteri Värtö