Kolumni

Aina on rahaa yhteen liikuntasaliin

26.11.2014 4:00
Kuva: Kai Skyttä

Sijoitimme juuri 600 000 euroa Lauritsalan lasten liikuntaan. Sillä saa uuteen alakouluun liikuntasalin, johon mahtuu hieman yli kaksi squash-kenttää.

Niinhän se demokratiassa menee. Virkamies laskee ja ehdottaa, ja poliitikko pyyhki ehdotuksella pöytää. Onnea toki vanhemmille ja opettajille hyvästä lobbauksesta.

600 000 euroa saadaan karsimalla Pontuksen koulun pihalta ministadion, Lauritsalan koululta leikkipiha, Myllymäen koululta aurinkopaneelit ja nipistämällä Myllymäen päiväkotikoulun pihatöistä.

Tilavuokrat kasvavat opetustoimen mukaan 45 000 euroa. Yhden opettajan palkan verran.

Ei ole helppoa olla virkamies, kun koko ajan pitää säästää, mutta joku muu päättää. Mainekin mustuu heti, kun sosiaalinen media huomaa, ettei virkamies tunne lörtsyä, kieltää viskistä puhumisen blogissa tai päättää, ettei kananmunien tuottaja saa myydä munia kuorma-autosta, jos hän ei rekisteröi sitä liikkuvaksi elintarvikehuoneistoksi.

Yhdellä klikkauksella unohtuu, että ilman virkamiehiä baarin voisi perustaa lasten olympialaisiin, söisimme kolme vuotta sitten vakuumiin pakattua lohta, ilotulitusraketit räjähtelisivät laatikoissaan ja meidän Martti saisi rauhassa napostella leluformulasta irtoavia renkaita, jotka on pehmitetty ftalaateilla.

Lappeenrannan kaupungin työntekijöistä (2 289) kaksi kolmasosaa on kasvatus- ja opetustoimessa. Eksotessa on 4 000 työntekijää. Paperia reinoissa toimistosta toiseen kuljettavat virkamiehet alkavat luultavasti olla vähemmistönä.

Lappeenrannan henkilöstö väheni vuodessa 76:lla. Suurin kaupungin työläisten ikäryhmä on 55—59-vuotiaat. Luonnollista poistumaa tulee, vaikka ulos ei heitettäisi.

Entä kumpi on vaarallisempi talousarvion laadinnassa, virkamies vai poliitikko? Kummalla kantti kestää, kun rahaa ei enää ole?

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan uutistuottaja.