Jarmo Vesterinen, Ruokolahti

Kiire vei verkkoon

Puhelin hälyttää pitkään. Haloo, kuuluu lopulta kuin jostain kaukaa. Taustalla melskaavat koirat. Vähän paha paikka, kiire, kun on hirvenhaukkukoe, Jarmo Vesterinen sanoo.

Kiire. Sitä on piisannut puntalalaisen isännän elämässä. On ollut maatilaa, maansiirtotöitä. Pojan motocross-harrastus heittelee ulkomaille 170 päivänä vuodessa. Kun poika voitti lajissaan kultaa, siitä kertoi Etelä-Saimaa. Isä sai jutusta valokuvan Belgiaan.

Kymmenen vuotta sitten elämäntahti oli nykyistä rauhallisempi. Etelä-Saimaa tuli tutuksi, kun Vesterisellä oli työtä Lappeenrannan suunnalla. Silloin oli aikaa lukea lehti aamupalapöydässä, nykyään napsitaan nopeita uutisia verkosta.
Mistä kiire syntyy, sitä isäntä ei tiedä. Tämä hektinen maailma, huokaa hän.

Yhä toisinaan Vesterinen ehtii istahtaa. Silloin hän lukee paperilehden lopusta päin, jotta urheilusivut joutuisivat nopeammin.
Isännän mielestä lehti on arvokkaasti vanhentunut, ajassa pysynyt.
Kiireessäkin.

*

Pirkko Kuljuntausta, Joutseno

Sydämen asioita

Naimisiinmeno oli Pirkko Kuljuntaustan ensikosketus Etelä-Saimaaseen. Samassa rytäkässä vaihtuivat siviilisääty, asuinpaikka ja lehti. Koti muuttui Imatrasta Joutsenoksi, sanomalehti Ylä-Vuoksesta Etelä-Saimaaksi. Elettiin vuotta 1978.

Sittemmin Kuljuntaustalle tärkeimmiksi ovat tulleet yleisönosastot ja Estarit. Niistä näkee, mikä kanssaeläjien sydänjuuria milloinkin ravisuttaa. Nyt avioliitto on kestänyt yli kolme ja puoli vuosikymmentä, samoin Etelä-Saimaan lukeminen.

Lehti on vuosien mittaan muuttanut muotoaan. Tullut pykälän pienemmäksi, puristunut tabloidiksi. Kuljuntausta oli muutoksesta hyvillään: nyt mahtuu aamupuuro paremmin pöytään.
Tärkeintä on, että tuttu rapina on tallella. Paperilehden kahina.

Avioliitto sen sijaan ei ole kutistunut piiruakaan, vaikka ylämäkiä ja alamäkiä toki on ollut.
Mutta oikeastaan molemmat ovat pysyneet kaiket vuodet aika samanlaisina, tuttuina ja turvallisina. Rakkaus ja Etelä-Saimaa.

*

Iikko B. Voipio, Taipalsaari

Viidensadan kommentin mies

Syksystä 1988 lähtien Iikko B. Voipion sunnuntaiaamuihin kuului pitkään tietty rutiini. Ensin hän otti jääkaapista voin pehmenemään. Sitten alkoi 1980-lukulainen, itse kasattu tietokone sauhuta.
Voipio kirjoitti kolumnistina Etelä-Saimaaseen viisisataa tekstiä. Kirjoituksia syntyy vieläkin, kun valtiotieteen lisensiaatti sille päälle sattuu.

Sanomalehtien suurkuluttaja Voipio on ollut aina. Lapsuudenkotiin Helsinkiin alkoi Etelä-Saimaa tulla 1960-luvun alussa, sillä isä seurasi politiikkaa ahkerasti. Viisivuotiaana poika jo ahmi Uutta
Suomea. Lehtimieslakon aikaan Voipio tunsi itsensä sairaaksi. Aamutee ei maistunut. Nykyisin Taipalsaaren kunnanvaltuuston puheenjohtaja lukee viittä paperilehteä päivässä, Etelä-Saimaan aina ensimmäisenä.

Voipio tapasi kirjoittaa yhtä arkillista tekstiä kuutisentoista minuuttia. Kun vaimo ja lapset liittyivät seuraan aamuteelle, mies faksasi kirjoituksensa lehden taittoon. Ja voikin alkoi olla sopivan sulaa leivän päälle levitettäväksi.

*

Aira Grén, Lemi

Nuorten palstan rohkea amor

Päivä ilman Etelä-Saimaata on aika ikävä. Tätä mieltä on lemiläinen Aira Grén. Grénin ensimmäiset muistot Etelä-Saimaasta ovat 1950-luvulta. Tuolloin teini-ikäinen Aira unelmoi kirjailijan, näyttelijän tai muusikon urasta. Moisiin haaveisiin ei suuressa työläisperheessä varsinaisesti kannustettu.

Luovuutta piti kuitenkin jollain tavalla purkaa. Siihen sopi Etelä-Saimaa, jonka nuorten palstalle Grén kirjoitti. Grén esiintyi palstalla nimimerkillä Amor, joka oli kuuluisan ravihevosen nimi. Amor sopi taitelijanimeksi, sillä Airan nuori pää oli romantiikkaa pullollaan. Grén oli ensimmäinen, joka liitti kirjoituksensa yhteyteen valokuvan itsestään. Toimitus kehui häntä rohkeaksi.

Vuonna 1960 avioiduttuaan Grén tilasi kotiinsa oman Etelä-Saimaan. Viime keväänä lehti tuli parin kuukauden ajan kotiin vain viikonloppuisin. Sitten isäntä päätti: Etelä-Saimaan pitää tulla joka päivä. Ja piste.
Parempaa aamukahvikaveria pariskunta ei voisi enää kuvitellakaan.

*

Jaana Punkka, Lappeenranta

Uutisia äidiltä tyttärelle

Vuonna 2001 Jaana Punkasta tuli äiti. Siitä lähtien Punkka on ottanut talteen yhden Etelä-Saimaan joka vuosi. Lehden, jonka päiväys on 19. kesäkuuta.

Kun Annikan yksivuotispäiviä juhlittiin, Suomi oli siirtynyt uuteen valuuttaan. Kahvipaketilla oli hintaa 1,68 euroa. Kaksivuotiaana tytär kävi ensimmäistä kertaa Tallinnassa. Kesäkuussa 2003 Etelä-Saimaa kertoi, että risteilymatkailu Lappeenrannasta oli pysähdyksissä Viipurin lisääntyneen rikollisuuden vuoksi.

Kun Annika oli aloittamassa peruskoulun, kaavailtiin lentoreitin avaamista Pietarin läheiselle sotilaslentokentälle. Oli kesä 2008.
Vuonna 2013 lama syveni, ja 12-vuotias tyttö sai trampoliinin. Seuraavana vuonna Annika odotti yläkoulun alkamista. Ison-Kristiinan työmaalla korkea nosturi herätti kummastusta.

Tänä kesänä Annika, 14, sai tuttavia Australiasta kylään. Kesäkuun yhdeksäntenätoista äiti talletti Etelä-Saimaan taas. Vuoden päästä tytär on rippikoululainen. Ja uudet ovat uutiset.

*

Sirkka-Liisa Vaalivirta, Savitaipale

Hitaasti lämpiävää sorttia

Etelä-Saimaa tuli Sirkka-Liisa Vaalivirralle tutuksi 1970-luvun puolivälissä, kun hän muutti Savitaipaleelle Valkealasta.
Rakkautta ensisilmäyksellä se ei ollut. Kouvolan Sanomien jälkeen Etelä-Saimaa tuntui vieraalta. Hankalassa elämäntilanteessa urheilujutut eivät maistuneet, ja niitä lehti oikein tuntui pursuavan.

Kun vuodet vierivät, elämä muuttui ja Vaalivirta pääsi peleihin. SaiPasta tuli hänelle Meidän pojat. Suosikkijoukkue. Ja niin alkoivat urheilusivutkin kiinnostaa.
Vaalivirta kiittää Etelä-Saimaan kuvaajia ottelukuvista. Ne ovat isoja ja hyviä.

Savitaipaleelle Etelä-Saimaa tulee vasta puolenpäivän aikaan. Vaalivirta kahlaa lehden nautinnolla, sivuja oikein rapisutellen. Kun lukee keittiön pöydän ääressä, voi samalla katsella ikkunasta lintuja.

Isä oli lehtimies ja Vaalivirta itsekin kirjoitteli juttuja paikallislehteen. Nykyään Vaalivirta toimii yhden naisen lukijaraatina.
Lukiessa menee helposti tunti. Eläkeläisen ruokapaussi, Sirkka-Liisa sanoo.

*

Seija Stáven, Simpele

Koirien kanssa postilaatikolle

Seija Stavén ei unohda kuvaa Astan ja Veeran, myrskyjen, ajoilta.
Etelä-Saimaa näytti, kuinka kaatuneita puita makasi röykkiöissä. Niitä oli silmänkantamattomiin. Nyt puut on korjattu talteen. Simpeleläiskotiin tulee Etelä-Saimaa vieläkin.

Stavén palasi Helsingistä kotikonnuilleen Simpeleelle liki 30 vuotta sitten. Isolta kirkolta mukana muutti mies, Olle, jolle Etelä-Saimaa ei aluksi kelvannut. Viiden vuoden ajan piti tilata Helsingin Sanomat. Enää Olle ei vaihtaisi paikallista pois. Seija ehdotti siirtymistä digilehteen, kuten naapuruston nuoremmat. ”Ei ruudusta jaksa tuijottaa. Tulee niska kipeäksi”, tyrmäsi mies.

Pariskunnan lapinkoira ja samojedi odottavat joka päivä lenkkiä postilaatikolle. Matkaa on kolmesataa metriä, mutta metsäpolun kautta koukatessa reissu reilusti pitenee.
Kun ensimmäinen koiranpentu tuli taloon, meni Seijalla vino pino lehtiä sisäsiistiksi opettamiseen. Pentu se osasi aina pissiä sarjakuvien päälle.

*

Virve Jääskeläinen, Joutseno

Kotona, kaukana ja lähellä

Etelä-Saimaa on pitänyt Virve Jääskeläisen juurillaan.
Lehti piti kiinni Joutsenossa, kun opinnot Sibelius-Akatemiassa lennättivät naisen Helsinkiin. Lomillla käydessä lehti oli avain kotiseudun tuoreimpiin asioihin, väylä myö-henkeen.

Jääskeläinen lukee Etelä-Saimaan järjestyksessä. Pikku-uutisia myöten, yhdeltä istumalta. Perinteisellä tyylillä paperia hypistellen.

Uutisia Jääskeläinen katsoo kolmevuotiaan pojan äidin silmin, kuinkas muutenkaan. Äidiksi tulon jälkeen homekoulut ja lasten harrastukset ovat osuneet sydämeen.
Paluumuuttaja lukee, mitä Joutsenon myytäville kiinteistöille ja vanhoille rakennuksille tapahtuu.

Viisivuotiaana harmonikansoiton aloittanut Jääskeläinen innostuu kulttuuriuutisista. Inspiroituu. Jääskeläinen selaa Etelä-Saimaata, kun poika ja mies vielä nukkuvat. Jos löytyisi menovinkkejä, lastentapahtumia, vaikka kirpputoreja, joihin veisi pojankin.
Kun vuorossa on Fingerpori, äiti kikattaa omakotitalon keittiössä.

*

Aksia Söderlund, Lappeenranta

Tieteen ja tähtien tietoutta

Aksia Söderlundista, 13, saattaa isona tulla tiedenainen. Tyttö tietää, että tähdet avaruudessa ovat eri värisiä: punaisia, keltaisia, sinisiä. Vaikka ne kaikki näyttävät vaaleilta.

Etelä-Saimaasta Aksia lukee tieteeseen liittyvät jutut. Hän muistaa uutisen, jossa kerrottiin lentokoneen syöksyneen jokeen Taiwanissa. Vuosi sitten hän etsi tietoa Malesian lentomysteeristä.

Lappeenrannan Itä-Suomen koulua käyvä Aksia lukee tietokirjojakin. Ennen koulupäivää, aamupalan kanssa, kuitenkin sopii Etelä-Saimaan nuortensivu parhaiten.

Aksia tietää, mitä Etelä-Karjalassa tapahtui hänen syntymäpäivänään. Tuolloin, 10. huhtikuuta 2002, otti perhe päivän lehden talteen. Lehti kertoi puukaupasta, lääkärikandeista ja kansanterveydestä.

Kuutisen vuotta sitten Aksia esiintyi Etelä-Saimaan uutiskuvassa. Juttu kertoi ostoksista. Toimittaja kysyi äidiltä, käykö hän pienessä vai suuressa kaupassa mieluummin.

*

Kaisa Vainikka, Lemi

Äidin rapisevaa rauhaa

Kaisa Vainikalle Etelä-Saimaa on jaettavaa iloa. Lemillä sijaitsevassa omakotitalossa lehti on arkinen elämys, koko perheen kesken kahlattava. Lapsena sanomalehti sopi Kaisan päähän merirosvohatuksi. Se kävi lahjakääreeksi ja kuvakirjan materiaaliksi.

Nykyään Vainikka tekee kirjoja lastensa kanssa. Foliosta, liimasta, sulista, maaleista, helmistä. Ja Etelä-Saimaasta. Milloin lehti on piirustusalusta, milloin ikkunan putsari.

Viiden lapsen äidillä on rauhasta pulaa. Kun sopiva hetki tulee, hiipii Vainikka keittiöön ja avaa Etelä-Saimaan. Hän ahmii illalla uutiset, jotka muut lukivat jo aamulla. Jaetusta ilosta tulee äidin yksityistä huvia.

Vainikka lukee Etelä-Saimaan nurinpäin. Ensin hän selaa sarjakuvat ja menot, sitten kurvaa kulttuurin kautta uutissivuille. Lapsiperheisiin liittyvät jutut koskettavat eniten.

Lehden sivujen rapina rauhoittaa Vainikkaa. Kahisevassa äänessä on verkkaisuutta. Ääni muistuttaa äidistä, se muistuttaa mummolasta. Vuosikymmenten jatkumosta.

*

Anna-Liisa Remes, Imatra

Kuin avec ja addiktio

Tärkeimmän huomaa, kun se uupuu. Kun aamun palapelistä pala puuttuu, maistuu kahvikin pahvilta. Tämän sai tuta imatralainen Anna-Liisa Remes, sillä Etelä-Saimaa ei erään kerran jakeluhäiriön vuoksi tullutkaan.

Remekselle Etelä-Saimaa on luotettava ystävä. Postiluukun kopsahdus ja aamuyön herätys. Lehti on myös aamun ihana avec. Siitä ei malta pitää näppejään erossa.

Lehti on kahiseva nautinto, jonka kanssa kahvi juodaan punaisella maidolla. Flanellipaita päällä ja villasukat jalassa. Kulttuurin Remes kyylää tarkasti, urheilun voi melkein ohittaa.

Remes kutsuu itseään vanhanaikaiseksi. Etelä-Saimaan pitää olla paperinen. Digi häviää hiukkasiksi bittiavaruuteen, kun taas paperi pysyy tukevasti käsipuolessa. Kuin mielitietty ja uskottu.

Remes on aveciinsa koukussa. Imatralle muuttaessaan nainen yritti lopettaa Etelä-Saimaan tilauksen, muttei tullut toimeen. Joitakin kuukausia meni, kunnes tilasi lehden uudelleen.

Onhan niitä pahempiakin addiktioita, tuumii nyt Anna-Liisa Remes.

*

Matti Sihvonen, Lappeenranta

Juonenkäänteitä ja kalankääreitä

Matti Sihvoselle, 63, Etelä-Saimaa on yhtä kuin uutiset sen sivuilla. Tarinat, käänteet ja tosielämän juonikuviot. Kaupunginhallitus, uudet pytingit ja SaiPa. Niitä uutisia lappeenrantalaismies Etelä-Saimaasta odottaa. Kun urheilusivuille asti päästään, on laitettava lisää kahvia tippumaan.

Etelä-Saimaa opetti Sihvoselle, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Kunnallispolitiikassa olisi miehen mielestä parantamisen varaa. Jos kansanäänestyksiä pidetään, niistä tulisi pitää kiinni.
Koskettavinta uutista lehden sivuilla Sihvonen tuumaa hetkisen. Se on tarina, jolla on surullinen loppu. Se on Estonia.

Päivän lopuksi Sihvonen kääntää päivän uutiset käsin kosketeltavaan, konkreettiseen muotoon. Nuotiolla savustaessaan kalaa hän selaa Etelä-Saimaan vielä läpi, sitten kääräisee sen valmiin lohen ympärille.
Miehen mukaan repussa kulkevat aina sekä voipaperit että Etelä-Saimaa. Hyvä palvelu toimii loppuun asti, kertoo Sihvonen.
Ja huomenna on taas uudet uutiset.

*

Juhlavuoden lukijakampanja

Etelä-Saimaa täytti 130 vuotta 11.8.2015. Kuukauden lukija -kampanja kertoo lukijoidemme ajatuksia Etelä-Saimaasta.