Indokiinassa iskee kiire, kun nähtävää on paljon

21.11.2009 4:00

Myrsky muutti päivässä Hoi Anin Venetsiaksi.
Kuvaaja: ANNI SUIKKANEN

ANNI SUIKKANEN

Ei enää koskaan kuukaudeksi Indokiinaan. Nähtävää olisi niin paljon, että juokseminen kaupungista toiseen käy ärsyttämään heti ensimmäisenä päivänä. Tässä ohje sinne suuntaan matkustavalle: Varaa itsellesi aikaa.

Indokiina tarvitsee uusintavisiittiä, mutta kyllä kuukaudessakin ehti kaikenlaista.

Laos oli maista ehdottomasti paras. Halpa ja kaunis maa, josta mieleen jäi erityisesti Vang Viengin upeat luolat. Välillä sai vetää masua sisään, että mahtui kulkemaan, välillä eteen aukesi kymmeniä metrejä korkeita tippukivihalleja. Se kaikkien pitäisi kokea.

Vietnamissa ehdimme olla pari viikkoa, joista puolet ajasta sadeviitan alla. Hoi Anin kaupungissa iski Filippiineiltä tullut hirmumyrsky, joka sulki meidät hotellihuoneeseen muutamaksi päiväksi.

Tuuli oli superkova ja rankkasateet nostattivat tulvia. Tuntui samalla jännittävältä ja masentavalta tarkkailla ikkunasta mitä tapahtuu, näinkin voi siis käydä.

Myrskyn takia junat ja bussit olivat pois käytöstä jonkin aikaa, joten lensimme Saigoniin. Puheet moottoripyörien järjettömästä määrästä Saigonissa pitävät paikkansa. Lisäksi yhden skootterin kyytiin mahtuu helposti koko perhe, uusi pakastin ja koira. Muutenkin liikenne oli kaaos.

Bangkokissa on älytty rakentaa kävelysiltoja teiden yli, mutta Vietnamissa on se unohtunut. Tien reunassa sai seisoa helposti puoli tuntia ennen kuin uskalsi yli.

Viimeinen viikko meni Kambodzhan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Tutustuin paikalliseen tyttöön, jonka kodinkin pääsin näkemään.

Perhe piti pientä valokuvaamobisnestä, ja asui meidän olohuoneen kokoisessa paikassa. Yöksi levitettiin patja, jonka päällä nukuttiin. Kaikki vaikuttivat oikein tyytyväisiltä.

Keskimääräinen kambodzhalaisen palkka on pari dollaria päivässä, joten sillä ei omakotitaloihin panosteta. Kyllä ajoittain Suomi tuntuu niin hyvältä paikalta.

Edessä on viimeinen kuukausi. Se on omistettu kokonaan Bangkokille ja Thaimaan rannoille ilman bussimatkoja ja aikatauluja. Ja nyt jos koskaan, se tuntuu hyvältä.

Palaan kolmen viikon päästä. Nauttikaa töistä ja loskasta.

Juttusarja seuraa Anni Suikkasen matkaa Aasian maissa.