Sweet home Vientiane
31.10.2009 4:00
Laos, Vang Vieng. Pyörän vuokraus maksaa 0,70 euroa per pää ja päivä. Näiden maisemien edessä se kannattaa kokeilla.
Kuvaaja: ANNI SUIKKANEN
REPPUREISSAAJAN PÄIVÄKIRJAANNI SUIKKANEN
Tiesin, että se on olemassa: pääkaupunki ilman McDonald’sia! Hola Laos ja Vientiane, täällä olemme ranskalaisten leipomoidesi huostassa.
Tästä alkaa Indokiina-seikkailu. Suunnitelmana mennä minne huvittaa ja milloin huvittaa, aikaa puolitoista kuukautta. Bon Voyage.
Tasan kolme viikkoa sitten meri tuoksui, surffiletit liehuivat ja kauppiaiden polotus soi korvissa. Ihmiset olivat nuoria ja villejä, ja aurinkorasvaa kului. Olimme Balilla, jossa seuraava päivä, ja seuraava viikkokin tuntui huikealta.
Kokeiltiin siinä huumassa surffaustakin. Se oli tosiaan niin upeaa kuin siitä hehkutetaan, vaikka vieläkin saa etsiä hiekanjyviä korvista.
Ensi-ihastus oli huima, mutta haihtui nopeaan. Sitä huomasi, että ravintolassakin kauppiaat puskivat paitoineen ja puukkoineen tyrkylle. Humalaisia australialaisia pyöri ympärillä ainakin kolmekymmentä liikaa.
Ja vaikka livebändit olivat hyviä, sama Sweet Home Alabama soi illasta ja pubista toiseen. Kaikesta huolimatta Bali kuitenkin hurmasi ainakin rantoineen, vaikka välillä kiristi.
Nyt sijaintinamme on Laosin Vientiane, jossa Ranskan entisenä siirtomaana banaanin sijaan bagel maistuu suorastaan paratiisille.
Tulimme viikko sitten Vang Viengin ”lähi” kylästä, jonne oli matkaa 150 kilometriä, neljä ja puoli tuntia.
Tiet ja bussit täällä ovat siis mielenkiintoisia, mutta maisemat tähän mennessä ehdottomasti mahtavimpia: jyrkkiä vuoristoja, jokia, riisipeltoja ja kaikki tiiviin vihreää.
Tekisi mieli pysähtyä minuutin välein ja ihastella erilaisuutta.
Reissusta on puolet takana. Tutustuminen uusiin maihin on ollut hienoa ja jännittävää, mutta sitä huomaa kaipaavansa outoja asioita.
Tekisi mieli hakea talvivaatelaatikot vintiltä ja asetella baskeri päähän, syödä Makuunin kirpeitä pääkalloja ja kuoria perunoita.
Välillä kyllästyttää jo pakata ja purkaa ja pukea samoja vaatteita päivästä toiseen. Välillä kuitenkin mietin, voisivatko asiat oikeasti hienommin olla.
Jos baskerit ja perunat pyörivät mielessä kerran viikkoon, se on vain terveen merkki. Muuten pää on täynnä vain matkaajan villiä huumaa, onnellista ja upeaa.
Juttusarja seuraa Anni Suikkasen matkaa Aasian maissa.