Onneksi on katto pään päällä

Halusimme veljeni kanssa kokea saman kuin kodittomat. Vietimme puolitoista päivää asunnottomina. Tapahtumat sijoittuvat eri puolille Lappeenrantaa. MIRKA SALO

1. PÄIVÄ

Kello 18.15.

Alkutunnelmat ovat sekavat ja jännittyneet. Lappeenranta vaikuttaa pelottavalta ja kylmältä.

Kello 18.45.

On kulunut vain puoli tuntia ja nyt alkaa jo tottumaan ajatukseen, ettei auta valittaa. Se ei meidän oloamme paranna mitenkään. Lähdemme kohti kauppaa.

Kello 19.25.

Kaupasta tarttui mukaamme uunilenkkiä, tonnikalaa, tomaattipyreetä, kaksi suklaapatukkaa ja kurkkupastilleja. Ulkona on kylmä, mutta emme saa valittaa. Useat kodittomat ovat talvipakkasissakin ulkona ja nukkuvat lehtiroskiksissa sekä hylätyissä rakennuksissa.

Kello 20.00.

Olemme miettineet penkillä istuessamme, millaista olisi, jos olisimme oikeasti kodittomia, ja tämä olisi meille arkipäivää. Kaksi tuntia kodittomana oloa tulee täyteen, ja olo on kurja.

Kello 20.25.

Iso-Kristiina tuntuu autiolta, aivan kuin kaikki ihmiset tuijottaisivat meitä ja puhuisivat, että nuokin on varmaan niitä kodittomia reppanoita.

Kello 21.08.

Mietimme, mihin menisimme yöksi, ja käymme kavereitamme läpi. Miten oikeat kodittomat selviävät näistä kylmistä öistä, jos meilläkin on nyt niin kylmä, että hengitys huuruaa? Pipot on jo laitettu päähän.

Kello 22.00.

Veljeni huomasi juuri lehdestä, että Skinnarilassa on menossa Tutkijoiden yö -niminen tempaus. Sinne olisi ilmainen bussikuljetus keskusta-Skinnarila-keskusta. Päätämme lähteä, koska sitten saisimme ainakin olla lämpimässä jonkin aikaa. Olo on nöyryytetty ja maahan tallottu. Joudumme menemään ilmaisiin tapahtumiin, että saamme lämpöä.

Kello 23.15.

Istuimme Lappeenrannan teknillisen yliopiston sohvilla. Huomasimme, miten ihmiset tuijottivat meitä. Kyllä itsekin tuijottaisin, jos vastaani tulisi kaksi nuorta joilla on täysi varustus päällä ja reput selässä. Odotamme ulkona ilmaista bussikuljetusta takaisin keskustaan. Ulkona on todella kylmä.

Kello 00.20.

Eväät on syöty ja pieniä fyysisiä oireita alkaa jo kylmyyden ja niukan ruokavalion vuoksi ilmetä. Veljelläni on paha olo ja häntä alkoi oksettaa. Minulla on kauhea yskä. Olo on niin kurja, että tekisi mieli itkeä.

Kello 00.48.

Tavoitamme kaverin puhelimella ja häneltä saimme yöpaikan täksi yöksi. Kaverimme ei usko näkyä todeksi, kun hän tulee hakemaan meitä autollaan keskustasta. Olemme kuulemma pahoinvoivan ja hyvin väsyneen näköisiä.

2. PÄIVÄ

Kello 10.00.

Lähdemme kohta Hovinpellolle ja osallistumme pihatalkoisiin, että saamme jotain syötävää itsellemme. Aamulla oli aivan krapulainen olo. Kaverimme tarjosi meille aamupalaksi kaurapuuroa. Nautimme lämmöstä, kunnes pihatalkoot alkavat. Sen jälkeen lähdemme Lauritsalaan tutustumaan saunarakennukseen, missä useat kodittomat majailevat.

Kello 19.25.

Pihatalkoiden loputtua lähdimme kohti Lauritsalaa, ja nyt olemme saunarakennuksella. Haju on kaamea. Ajatella, että ihan oikeasti tässä hylätyssä rakennuksessa asuu ihmisiä! Haastateltavamme mieshenkilö nukkuu useita öitä tässä rakennuksessa. Mekin jopa ajattelimme ajattelimme, että yöpyisimme saunarakennuksessa tämän yön. Emme kuitenkaan pysty siihen, koska haju on homeinen ja ummehtunut.

Kello 21.00.

Fyysinen olotila on siedettävä, mutta henkinen olo tila on kaamea. Kun olomme on näin kauhea, sitä vain miettii, että minkälainen henkinen olotila on oikeilla kodittomilla. Meiltä ei löydy enää mitään positiivista ajattelutapaa, vaan näemme kaiken negatiivisena. Me kestimme puolitoista päivää kodittomina, ja kokemus oli opettavainen.