Naiset kuin pässit narussa
16.10.2009 4:00
Viime aikoina minut on television ääreen liimannut hieman erikoinen kauneuskilpailu. Brittistylisti Gok Wanin luotsaama Kuka on nätein nakuna -sarja etsi tyylikästä ja sanavalmista puhenaista laukomaan totuuksia luonnollisen kauneuden puolesta ja pistämään vastaan kauneusteollisuudelle, todelliselle pahikselle.
Vaikuttaa nimittäin siltä, että omien hyllyvien ja löllyvien paikkojensa rakastaminen on melkoisen vaikeaa.
Ja kenelläpä ei olisi. Elämme yhteiskunnassa, joka pitää 42-kokoista tyttöä tuhtina, luonnollista hiustenväriä tylsänä ja rintoja vääränkokoisina, olivatpa ne sitten mitä kokoa tahansa. Ja me hupsut uskomme kaiken tämän!
Syömishäiriöt ja masennus kaatavat naisia sängynpohjalle, mutta jaksaako ketään edes kiinnostaa, miksi.
Naisia on kaiken näköisinä ja kokoisina, joten miksi siis kuljemme kuin pässit narussa. Naistenlehdet, mainokset ja ihailemamme designerit myyvät meille kuvaa siitä, ettemme ole mitään ilman kiinteää, ruskettunutta runkoa, kallista käsilaukkua ja muodinmukaista hiuslaitetta.
Toisaalta terveyslähteet edelleen suosittavat 30 prosenttia ravinnosta olevan rasvaa, varoittavat auringon vaaroista, kosmetiikassa on haitallisia silikoniyhdisteitä, ja hei - eihän kellään ole näinä aikoina varaa suurin piirtein mihinkään.
En tiedä teistä muista, mutta minua ainakin suututtaa. On olemassa näkymätön voima, joka saa minut, täysin normaalipainoisen ja fiksun nuoren naisen, katsomaan kieroon omaa syntymässä saatua vartaloa ja näkemään siinä jotain epätoivottua.
Ei pitäisi olla merkitystä, onko hoikka vai kurveilla kyllästetty, vaaleaverikkö vai heiluuko päästä porkkananhehkuinen letti.
Naisen mitta nähdään siinä, kuinka hienosti hän hyväksyy itsensä erityislaatuisena yksilönä, kauniina fennoskandina, ja kuinka tarkkaan hän onnistuu tirvaisemaan seuraavaa ulkonäkönatsia nekkuun.
SALLAMAARI KYLLÖNEN
