Järkytyksekseni olen todennut, että kustantamoille kirjan ikä on noin kirjamessuista jouluun. Vain menestyneimmät teokset näkevät kevään koittavan.

Kirjablogeissa arvostellaan kirjoja niiden kaikissa ikävaiheissa. Uutuuksien ohella huomiota kertyy kirjavanhuksille. Vanhuksilla en tarkoita klassikoita, vaan pikemminkin edellisten sesonkien uutuuksia

Lähtökohtaisesti kirjablogin perustaja lukee paljon. Toiveena on vaihtaa ajatuksia lukemistaan kirjoista.

Kirjat päätyvät lukupinoon kirjastosta, divarista ja markettien alakoreista. Rahoitamme osaltamme kirjastoja uutuuksien varausmaksuilla. Kustantamoiden innostuttua lähettämään osalle bloggaajista arvostelukappaleita, myös me olemme päässeet paremmin käsiksi ennakkopainoksiin ja uutuuksiin.

Miten hienoa onkaan aloittaa painosta tullut kirja, jonka sivuja pääsee kääntämään ensimmäisten joukossa!

Joskus vanha kirja tai kirjailija onnistuu aikaansaamaan netti-ilmiön, vaikka tuotos on jo käytännössä unohdettu. Näin on käynyt Jussi Valtoselle, jonka kirjoihin bloggaaja toisensa jälkeen on ihastunut.

Syntynyt nettikohina innostaa uusia lukijoita etsimään käsiinsä Valtosta. Miehen viimeisin kirja, Siipien kantamat, on ilmestynyt 2007! Teoksen varastokappaleet ovat joutuneet silppurin ruuaksi jo kauan sitten, mutta ainakin kymmenen bloggaria on arvioinut kirjan äskettäin.

Hyvä tarina ei vanhene ja aina löytyy helmiä jotka ovat jääneet lukematta. Itselleni edellisvuoden parhaita kirjoja oli Markus Nummen Karkkipäivä (2010) . Pidin paljon myös esimerkiksi Majgull Axelssonin Huhtikuun noidasta (1997!). Hieno kirja, joka voitti 15 vuotta sitten August-palkinnon.

Kirjablogit voi nähdä kirjojen pikakulutuksen vastailmiönä, lisäämässä päiviä kirjojen elinkaareen. Ennen luin puoli vuotta vanhoja lehtien kirjasuosituksia, sillä noita kirjoja pystyi lainaamaan kirjastosta jo ilman jonoja. Nykyään kerään vinkkini blogeista. Kirjojen kanssa on muodikasta olla ”so last season.”