Vesitornirahat toimintarajoitteiden purkamiseen

19.5.2017 4:00

Kiitos museovirastolle, kun se noin 15 vuoden ajan on omalta osaltaan ”jarruttanut” vesitornin kahvilahanketta. On mielenkiintoista havaita, kuinka jotkut ”terveet” ihmiset ovat kokeneet tuskaa rajoituksista, joista toimintarajoitteiset kärsivät joka päivä.

Helpottaisi myös toimihenkilöitä, kun ei tarvitsisi ihmetellä, mihin asiakas hävisi.

En kuulovammaisena esimerkiksi ole pystynyt nauttimaan kokonaisvaltaisesti Lappeenrannan kaupunginteatterin esityksistä 50 vuoden aikana, kun induktiosilmukat eivät ole täyttäneet hyväksytyn standardin vaatimuksia. On siis mentävä Imatralle tai Lahteen teatteriin, jossa AV-laitteet toimivat.

Viime kesäkaudella rakennetuista katu- ja suojatieliittymistä — esimerkiksi Mutkakadun liikenneympyrän lähellä — puuttuvat näkövammaisten kaipaamat 1,5 sentin pykälät kadun ja jalkakäytävän välillä. Osin luiskat ovat liian jyrkät ajoradalle, jolloin talvella liukastumisriski on suuri.

Mitä, jos kaupunki sijoittaisi ylimääräiset puoli miljoonaa euroa, eli esitetyn vesitornin korjauksen omarahoituksen, toimintarajoitteiden purkamiseen, niin päästäisiin lähemmäksi yhdenvertaisuuden toteutumista?

Eksotella on sairaalahankkeessa näytön paikka siinä, otetaanko huomioon harvemmin hoidetut aistivammaisten käytännön ongelmat, kuten opasteet, eri osastojen hoitoketjuissa pärjäämisen kannalta. Helpottaisi myös toimihenkilöitä, kun ei tarvitsisi ihmetellä, mihin asiakas hävisi.

Iso-Kristiina ei ole ottanut huomioon kaikkia esteettömyystyöryhmän parannusehdotuksia — esimerkiksi osittain heikosti erottuvien rajakohtien merkitsemistä — toimintarajoitteisten kannalta vedoten imagosyihin. On surullista, että osa kanssaihmistä käytännössä eivät ole tervetulleita Isoon-Kristiinaan.

Pekka Tikka, Lappeenranta