Eutanasialaki muokkaisi käsityksiämme ihmisyydestä

20.3.2017 4:00

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini otti eduskunnassa vahvasti kantaa eutanasiaa ja armokuolemaa vastaan (ES 3.3.). Luomme kuoleman kulttuuria, hän sanoi.

Kuuntelin kansanedustajien puheenvuoroja ja keskustelua. Etelä-Saimaan toimittajat olivat rajanneet uutiseksi Timo Soinin puheenvuoron. He eivät kirjoittaneet ”tamperelaisen sosiologin, yhteiskuntatieteen tohtorin ja vasemmiston kansanedustajan” (Wikipedian mukaan) Anna Kontulan eduskunnassa pitämästä puheenvuorosta. Hän argumentoi kansalaisaloitteen, eutanasian laillistamiseksi.

Kansalaisaloitteen tuntemiseksi ja ymmärtämiseksi pitäisin tärkeänä viitata Jaana Hallamaan, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan professorin artikkeliin: Eutanasian laillistaminen ei ole yksinkertainen asia. Suomessa ei ole juuri pohdittu, miten eutanasialaki muokkaisi käsityksiämme ihmisyydestä ja yhteiskunnasta (Kanava 2/2017). Artikkeli on hyvä ja kannattaa lukea.

Hallamaa kirjoittaa, että eutanasiakeskustelussa sivuutetaan, että Benelux-maiden perusterveydenhoito toimii perhelääkärijärjestelmän varassa, missä potilaita hoidetaan paljon kotona, jossa monet myös kuolevat. Potilaan kuoleman tietoinen aiheuttaminen on surmana rikos, mutta tekijää ei tuomita, jos lakiin kirjatut edellytykset täyttyvät. Lääkärin suorittamaa eutanasiaa parempana vaihtoehtona pidetään potilaan tekemää itsemurhaa, eli sitä, että potilas itse juo kuolettavan liuoksen. Lääkäri mahdollistaa sen tarjoamalla siihen välineet.

Sveitsissä päädyttiin ratkaisuun, ettei itsemurhassa avustaminen ei ole rikos, jos auttaja toimii pyyteettömästi. Tähän lakiin nojaten kuolinapujärjestöjen vapaaehtoiset maallikot auttavat potilasta, joka haluaa tehdä itsemurhan, nauttimaan aineen.

Yksikään valtio ei ole laillistanut eutanasiaa eikä tehnyt luvalliseksi kuolemansairaiden ja kärsivien ihmisten surmaamista edes näiden omasta pyynnöstä. Perusoikeuksien vastaiset sopimukset ovat laittomia, vaikka ne olisi solmittu ihmisen omalla suostumuksella, eikä perusoikeuksista voi luopua edes omasta tahdostaan.

Hallamaa kirjoittaa edelleen, että kansalaisaloite sivuuttaa lääkärien vastustuksen, mikä heijastelee professioammattien arvostuksen yleistä heikentymistä. Tehostamis- ja kontrollointipyrkimykset ovat johtaneet siihen, että asiantuntijoiden työtä on ruvettu manageroimaan tavalla, joka on kaventanut professioiden autonomiaa. Kolmas horjuttava seikka on markkinatalousajattelun leviäminen myös terveydenhuoltoon. Ihmiset eivät ole potilaita vaan kuluttajia ja asiakkaita.

Kirsti Hermunen, Luumäki