Luontoarvojen säilyminen ratkaistaan kaavoituksessa

19.3.2017 4:00

Lappeenranta on hakenut ja hyväksytty kansainvälisen kaupunkien kestävän kehityksen järjestön ICLEI:n jäseneksi. Järjestö pyrkii tukemaan jäseniään muun muassa vähähiilisyyden edistämisessä, luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja vihreän talouden edistämisessä.

Työn tuloksena tehtiin esitys viherkäytävien muodostamisesta Lappeenrantaan.

Mutta miten sanat näkyvät teoissa? Miten Lappeenranta on onnistunut asukkaiden elinympäristön vaalimisessa? Elämme ihmiskunnan kohtalon aikaa, jolloin koko maailmassa vallitsee sama kehityskulku: luonnon monimuotoisuus vähenee, vieraslajit virtaavat ja ilmastonmuutos etenee. Tarvitaan oikeasti nopeita ratkaisuja, joilla hillitä monimuotoisuuden hupenemista ja turvata luonnon hiilivarastoja ja hiilinieluja.

Kunnilla on globaalitalkoissa vastuunsa. Paikallistekojen vakavuutta voidaan mitata vain arvioimalla luonnon tilaa ja toimintakykyä. Lähiluonto maksaa parhaillaan kovaa hintaa säästötalkoissa ympäri kaupunkia tehtävien hakkuiden takia. Suojaavat metsät harvenevat, luontoarvot heikkenevät, kun taajamametsiltäkin vaaditaan tuottoa. Elämä metsäteollisuuden keskiössä on muokannut näkemyksiä ja ohjannut ratkaisuja.

Metsäluonnon köyhtymisen ja lajien häviämisen taustalla on elinympäristöjen yksipuolistumisen ohella metsäalueiden pirstoutuminen irrallisiksi saariksi. Siksi luonnonsuojelun keskeiseksi tehtäväksi on noussut lajien ja muun luonnon ekologisten yhteyksien turvaaminen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piiri on kartoittanut laajamittaisesti luontoyhteyksiä Lappeenrannan alueella. Työn tuloksena tehtiin esitys viherkäytävien muodostamisesta Lappeenrantaan. Niillä tarkoitetaan lajien leviämisen turvaavia ja laadultaan elinvoimaisia yhteyksiä arvokkaiden luontokohteiden välillä. Ne palvelevat yhtä lailla kaikkien luonnossa liikkujien terveyttä ja elinvoimaa.

Esitys luovutettiin kaupungin johdolle, joka suhtautui siihen myönteisesti. Käytännössä ratkaisevat toimet tehdään kuitenkin kaavoituksessa ja metsienhoidon arjessa. Parhaillaan laaditaan osayleiskaavoja, joihin kohdistuu erilaisia paineita. Tieto ja julkinen keskustelu siitä, millaista kaupunkia luonnon ja asukkaiden kannalta rakennetaan, on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Varsinkin kaupunkimetsien käsittelylinja kaipaa perusteellista uudelleenarviota.

Ja mikä kiikastaa ”Vihreän Lappeenrannan” arvokkaiden luontoalueiden suojelussa? Kaupunki ei tarttunut hyvin valmisteltuun suojeluesitykseen, jolla Suomen satavuotisen historian kunniaksi olisi lailla turvattu edes 100 hehtaaria kaupunkimetsää — valtiohan olisi nokittanut Luontolahjani satavuotiaalle –kampanjassaan toisen mokoman siihen päälle.

Nyt olisi tekojen paikka.

Anitta Miikkulainen ja Kimmo Saarinen, Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry