Palveluasumista pitää harkita uudelleen

17.2.2017 4:00

Viime viikkojen aikana on lehdissä uutisoitu parikin kertaa vanhusten hoidosta ja erityisesti laitoshoidosta kotihoitoon siirtymisestä. Eksote on tehnyt hyvää tulosta. Etelä-Karjalassa sosiaali- ja terveydenhoidossa on kehitelty monia innovatiivisia toimintatapoja, jotka ovat saaneet kiitosta valtakunnallisestikin. Kaiken hyvän keskellä kuullaan myös soraääniä kiitosten joukossa. Yksi huolta ja purnausta herättänyt aihe ovat vanhuspalvelut.

Omaisten runsaatkaan tervehdyskäynnit eivät tässä vaiheessa pelasta tilannetta.

Yksi hyväksi koettu muutos on ollut se, että monien vuosien ajan on pyritty eroon sairaalanomaisista vuodeosastoista. Niillä on todettu olevan passivoiva vaikutus. On siirrytty entistä enemmän palveluasumisen ja tehostetun palveluasumisen yksiköihin. Siellä asukkaat saavat tukea ja hoitoa omien tarpeittensa mukaan. Pyritään päivärytmin säilyttämiseen. Yhteiset ruokailu- ja toimintahetket tuovat asukkaat yhteen. Aikaa vietetään yhteistiloissa. Vaikkei toimintakyky riittäisikään keskusteluun tai yhteydenpitoon muiden kanssa, voi seurata työntekijöiden ja toisten asukkaiden touhuja. Tehostetun palveluasumisenyksikköihin on pitkät jonot.

Nyt Eksoten strategiassa pyritään tehostettujen palveluasumisyksiköiden vähentämiseen. Tavoite on, että vanhukset asuvat kodissaan entistä pitempään. Mielestäni tämä asia pitää harkita uudelleen.

Jos vanhus ei pysty enää pitämään yllä kodin ulkopuolisia yhteyksiä esimerkiksi puhelimitse, ulkoilemaan tai edes liikkumaan kotonaan, muodostuu kodista vanhukselle kultainen häkki. Jos ihmisen ainoat kontaktit vuorokaudessa ovat kodinhoitajien neljä pistäytymistä, ateriapalvelun noin minuutin tai parin pyrähdys ja yöpartion varmistuskäynti yöllä, ei elämän laatu ole enää arvokasta. Omaisten runsaatkaan tervehdyskäynnit eivät tässä vaiheessa pelasta tilannetta.

Kauhuskenaario on se, että muistisairas ihminen kyselee kotonaan noin 80 prosenttia valveilla olemisen ajasta Missä mie oon? Missä kaikki muut on? Mitä miun pitäis tehhä?

Yksinäisyys voi olla viiltävää ja ahdistavaa jos missään ei ole ketään. Tehostetun palveluasumisen yksiköissä on aina läsnä toisia ihmisiä.

Monilla ihmisillä elämän loppuvaiheessa ei ole niinkään kyse siitä, kuinka nopeasti ja helposti pääsee nauttimaan laadukkaasta hoidosta ja muista palveluista. Monien kohdalla kyse on siitä, kuinka vanhuudessani selviää yksinäisyytensä kanssa.

Koti on hyvä paikka mutta kuinka kauan.

Marjatta Moilanen, (kd.), Lappeenrannan kaupunginhallituksen jäsen