Opettavainen tarina — toivottavasti

10.1.2017 4:00

Oli uudenvuodenaatto 2016. Oli hyvä ulkoilusää ja olimme lasten ja hyvän ystäväni kanssa päättäneet lähteä luistelemaan kotijärven jäälle. Ihana fiilis! Voidaan luistella vapaasti ympäri järveä. Onneksi pääsee jotain harrastamaan, vaikka lunta ei olekaan. Illalla sitten yhdessäoloa kyläläisten kanssa ja rakettien ampumista.

Ei muuta kuin retkiluistimet jalkaan, sauvat käteen ja menoksi. Muutaman kilometrin jälkeen luistelumme päättyi yllättäen. Kaaduin selälleni ja seurauksena oli aivotärähdys, verta vuotava haava päässä, muistinmenetys ja kyyti ambulanssilla sairaalaan.

Itse en tapahtuneesta muista mitään. Ensimmäinen muistikuvani on joskus illalta ensiapupolilta. Tapahtumasta oli kulunut varmaan 6—8 tuntia. Luen lapusta: kuka olen, mitä on sattunut, missä olen? Ja, että ”sinulla on täydellinen muistinmenetys”.

Onneksi selvisin suuremmilta vammoilta. Huimaus ja päänsärky kuuluvat asiaan. Nyt vain lepoa ja rauhallista loikoilua. Olotilan pitäisi normalisoitua ajan kanssa. Toivottavasti!

Kaiken tämän olisin varmasti voinut välttää, jos päässäni olisi ollut kypärä. Eipä ole asia tullut aikaisemmin mieleen, että aikuisetkin voisivat luistellessa kypärää käyttää. Pyöräillessä käytän kypärää. Haluan kertoa tarinani teille, että vaaditte lapsianne laittamaan kypärät päähän ja vaaditte myös itseltänne kypärän päähän. Se on halpa henkivakuutus.

Lisäksi haastan retkiluistelutapahtumien järjestäjät. Laittakaa osallistumisvaatimuksiin kypäräpakko. Ja kaikki opettajat huolehtikaa, että liikuntatunneilla luistellessa kaikilla on kypärät päässä. Kouluille on pieni investointi hankkia kypärät yhteiseen käyttöön, jos niitä ei vielä ole.

Seija Hovi-Kuikko, Ylämaa