Työuraan pidennystä peruskoulun alusta alkaen

15.1.2013 4:00

Puoli vuosisataa sitten ei ollut mitenkään epätavanomaista, että nuori tuli ylioppilaaksi 16-vuotiaana ja saattoi suorittaa maisterin tutkinnon alle 20-vuotiaana. Nuorimmat väittelivät noin 22 vuoden iässä.

Nykykoulussa tuollaisiin suorituksiin yltäminen lienee mahdotonta. Ammattiopinnotkin ovat olleet pitenemään päin.

Yhteisenä murheena on työurien pidentäminen alusta, keskeltä ja lopusta. Työuraa alusta voi pidentää rakenteellisilla koulutusta koskevilla uudistuksilla. Yksi on jäänyt keskustelussa vaille huomiota: oppivelvollisuuden aloitusiän alentaminen.

Viime vuosikymmenen aikana kymmenen Euroopan maata on aikaistanut oppivelvollisuuden aloitusikää vuodella. Suomessa aloitusikä on ollut Euroopan korkeimpia. Yhteiskunta on kehittynyt, ja moni kuusivuotias on, kiitos kotitietokoneiden ja laajakaistayhteyksien yleistymisen, etevämpi tietotekniikassa kuin tuleva opettajansa ja varhemmin koulukypsä kuin useimmat vanhempansa.

Oppivelvollisuuden aloitusikä olisi hyvä alentaa porrastetusti niin, että ensin koulun kuusivuotiaina aloittaisivat tammi-huhtikuussa syntyneet, toisena vuonna touko-elokuussa syntyneet ja kolmantena vuonna loput. Tästä aiheutuisi kolmen vuosiluokan osalta suuremmat aloitusluokat. Kahdessatoista vuodessa tämä muhkura sulaa pois.

Samalla mallilla kannattaisi myös esikouluikää alentaa niin, että kolmen vuoden kuluttua viisivuotiaat siirtyvät päiväkodeista esikouluun. Näin kolmessa vuodessa päivähoidossa saadaan yhden vuosiluokan menoja vastaava säästö, 440 miljoonaa euroa.

Säästöstä osa kuluu peruskoulun lisäkuluihin, mutta rakenteellisena menona se poistuu kahdentoista vuoden kuluttua. Yksi työvuosi työuraa lisää ja nykyrahassa 440 miljoonan euron säästö, se on paljon leikkaustalkoissa.

Ja mikä olennaisinta, jos jatko-opinnot sujuvat enintään nykymallissa, saa nuori työuraansa vuoden lisää, millä vuorostaan on vaikutusta hänen tulevaan eläkkeeseensä. Yhteiskunta hyötyy myös yhden työvuoden verokertymän. Kokonaisuutena miljardiluokan asia.

Iikko B. Voipio

Taipalsaari