Etelä-Karjalan museon uusi perusnäyttely pettymys

Kävin viime viikonloppuna Etelä-Karjalan museossa, ensimmäistä kertaa vuosiin. Olin odottanut uusittuun perusnäyttelyyn tutustumista, mutta petyin saliin astuttuani.

Kävin lapsena usein äidin kanssa Etelä-Karjalan museossa, ja mieleeni jäivät elävästi näyttelysalin esineet, joista monet oli aseteltu tilaan ilman lasivitriinejä. Salissa oli ompelimon kyltti, kangaspuita, muistaakseni hevoskärrytkin, sekä museoesineillä ja -huonekaluilla sisustettuja vanhan kodin huoneita. Esineitä ja asetelmia sai katsella eri suunnista köysiesteen takaa. Vitriineissä oli pieniä esineitä ja perinteisiä pukuja, sekä luonnollisesti Viipurin pienoismallit.

Olin nyt vierailuni jälkeen pahoillani etenkin eteläkarjalaisten lasten puolesta. Museossa oli toki uutuuttaan hohtavat vitriinit, mutta en usko laatikoiden täyttämän huoneen innostavan lapsia entisen asettelun tavoin. Uusi näyttely onkin tehty mielestäni aivan liikaa aikuisten näkökulmasta. Mysteeriksi jäi, onko vaihtuvien näyttelyiden vuoksi ”toistaiseksi suljettu” näyttelyn toinen osa, Etelä-Karjalan juuret, esillepanoltaan mielenkiintoisempi. Ensimmäinen käynti laatikkovitriinimuseossa saattaa kuitenkin johtaa siihen, ettei pieni vierailija pyydä päästä museoon toista kertaa.

Salin takaosaan oli sisustettu pieni koroke takavuosikymmenten olohuoneesta. Vieressä oli kyltti, ettei esineisiin saa koskea. Koska tuon ajan tavaroita löytyy kasoittain kirpputoreilta, ehdottaisin ainakin tämän korokkeen muuttamista saarekkeeksi, jossa lapset saisivat tarkastella tavaroita kädessään.

Maaseudun Tulevaisuudessa (20.2.) johtaja Leila Helaakoski Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta muistutti, että kunnat voivat itse vaikuttaa vetovoimaansa. Maaseutua samaan aikaan vaivaavat työvoimapula ja työttömyys johtuvat muun muassa nuorten kielteisestä asenteesta omaa kotiseutuaan kohtaan. Helaakosken mielestä kuntien olisikin jo alaluokilta lähtien opetettava lapsia ”kotiseutupedagogiikan” keinoin arvostamaan synnyinseutuaan. Lappeenrannan ja Imatran kaltaiset kaupunkikeskukset eivät toki ole harvaan asuttua maaseutua, mutta mielestäni lapsinäkökulman huomioiminen museossa liittyy olennaisesti tähän. Toivottavasti lapset huomioidaan Etelä-Karjalan museon tulevissa uudistuksissa paremmin.

Outi Pesonen

Helsinki