Murtsikasta ja ruisleivästä terveyttä nykynuorille

Viime aikoina on ollut puhetta kouluruokailusta. Minäpä kerron, mitä se oli 1950-luvulla.

Maitopullo ja ruisleipäpalat vietiin repussa kouluun ja emalikupista syötiin lusikalla kaikki ruuat. Lauantaisinkin käytiin koulua, silloin oli aina jotain velliä.

Nykyisin on turha valittaa, jos ei saa jonkun ruoan kanssa vaaleaa leipää! Kouluruoka on monipuolista ja terveellistä, saakohan moni kotonaankaan niin monipuolista ruokaa?

Nykynuoriso suosii pitsaa, subveita, mäkkäreitä, hampurilaisia, ”mättöruokaa”, joka täyttää äkisti, mutta ei ole terveellistä. Kotimaiset kasvikset, marjat ja vihannekset ovat terveellisiä ja ravinnerikkaita. Ja se ruisleipä ja etenkin näkkäri tekee kasvaville hyvää.

Säälittää katsella, kun monet (noin joka neljäs) nuori aikuinen on ylilihava, jopa nekin, jotka harrastavat maksullista liikuntaa. Se on tulos siitä, kun lyhyetkin matkat kouluun kuljetetaan taksilla ja illat istutaan tietsikan parissa. Ja jos ei muuten pääse kouluun, niin isovanhemmat kuskaa.

On menty ihan Amerikan tyyliin ruokailutottumuksissa. Kyllä ne lähtevät kotoa ne tottumukset, jos vanhemmat tykkää laittaa nopeasti ”mässyä”, että saa lapset täyteen. Ei ajatella pitemmälle, miten nivelet ja rustot vioittuu ylipainosta jo ennen aikuisikää.

Sitäkään en ymmärrä, miksi koulu laittaa lapset uimaan parhaan hiihtokelin aikaan, eikö sitä voisi tehdä keväällä tai syksyllä? Murtsikka olisi parasta liikuntaa kasvavalle lapselle. Minulla oli viiden kilometrin koulumatka, joka hiihdettiin talvisin eestaas, ei ollut valmiita latuja. Keväisin ja syksyisin käveltiin tai pyöräiltiin.

Oltiin ulkona aina, paitsi ruoka-aikaan. Kaikki energia kulutettiin, eikä sairaita oltu, mitä nyt nokka vähän vuosi. Ei ollut karkkipäiviä. Joskus isä antoi kolikoita, joilla ostettiin appelsiineja tai salmiakkia ja limsaa.

Olen nähnyt jatko-oppilaitoksessa, kuinka nuoret kasaavat lautaselle ruokaa ja heittävät sen sitten roskiin. Seuraavalla välitunnilla ostetaan kaakaota, kokista tai energiajuomaa, mitä en itse maksustakaan huolisi, haiseekin niin pahalle.

Sitten ovat vielä ne nuoret tytöt, joista tulee anorektikkoja hillittömien laihuusihanteitten ansiosta!

Toivoisin, että palattaisiin arvostamaan suomalaista perinneruokaa, salaateilla höystäen ja vähemmän niitä lihottavia kastikkeita, niin nuoret ja lapsetkin voisivat hyvin!

Irma Hyvärinen

Lappeenranta