Kuvaaja: Jukka Vuorinen

Kuntien rakenneuudistuksen pitäisi ratkaista kaikki Suomen kuntien ja kaupunkien talousongelmat väestön vanhetessa. Kuntia pelotellaan 30 prosenttiin nousevilla kunnallisveroilla ja muulla kuntien yleisellä kykenemättömyydellä, ja kaikkiin ongelmiin syynä on syrjäseudun kuntien pienuus ja ratkaisuna suurkunnat.

30 prosentin verokanta olisikin kestämätön. Saman verran veroa jouduttaisiin monessa kunnassa kantamaan ilman valtionosuuksien tasausjärjestelmää, jossa esimerkiksi pääkaupunkiseudun isot kaupungit eivät saa käytännössä lainkaan valtionosuuksia vaan elävät verotuloistaan.

Joskus esitetty ajatus, “kaikki hoitavat omat asiansa omilla veroillaan”, johtaisi siihen, että maakunnissa rahat loppuisivat parissa kuukaudessa, mummot pakastettaisiin terveyskeskusten vuodeosastoille ja koko muu väestö muuttaisi Lahden eteläpuolelle. Jos joku poliitikko olisi niin idiootti, että tämän oikeasti ajaisi läpi, maassa syntyisi kapina ja tankit olisivat nopeammin Helsingin kuin Ateenan kaduilla.

Kunnat ja kaupungit saavat siis tulonsa kunnallisveroista ja valtionosuuksista. Yhteenlasketut verot ja valtionosuudet ovat noin 4500—5300 ja keskimäärin noin 4800 euroa/asukas, eli maakuntien väliset erot ovat loppujen lopuksi hyvin pienet.

Oheinen kaavio kertoo kuitenkin selkeästi sen, mihin maakuntiin nämä varat menevät. Siitä selviää, että syrjäisten maakuntien kuntien niputuksella asia ei ratkea, koska ongelma on aivan muualla eli käytännössä sote-kustannuksissa. Hallinnon kustannukset ovat tyypillisesti maksimissaan muutamia prosentteja.

Valtiovarainministeriön kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys keskittyy kuitenkin kuvittelemaan, että tämän muutaman prosentin osuuden tehostamisella kunnan ja valtion talous pelastuu. Olisiko kuitenkin viisaampaa keskittyä sote-kustannuksiin ja Kehä 3:n sisäpuolella toimivan hallinnon karsimiseen, niin maan rajojakin voitaisiin valvoa ja puolustaa suomenkielisin voimin.

Jukka Vuorinen

Savitaipale