Eija Kilkki kirjoitti ADHD-lasten lääkityksestä (Lukijat 17.2.).

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö johtuu neurologisesta aivotoiminnan häiriöstä, joka aiheuttaa lapselle käyttäytymiseen ja oppimiseen liittyviä pulmia. Oireyhtymää esiintyy noin viidellä prosentilla kouluikäisistä.

ADHD:n hoitoon käytetään häiriön negatiivisia vaikutuksia lieventäviä lääkkeitä. Lääkkeet auttavat lasta saavuttamaan sopivan vireystilan, lisäävät keskittymiskykyä ja auttavat lasta oppimisessa.

ADHD-lapsen on vaikea itse säädellä vireystilaansa ja tarkkaavuuttaan. Lapsi joutuu helposti negatiivisen palautteen kierteeseen, jossa hän on jatkuvan negatiivisen seurannan kohteena.

Tärkeää olisi myönteinen ja arvostava vuorovaikutus lapsen kanssa. Lapsen tulee saada paljon myönteisiä tunnekokemuksia, myönteistä palautetta, kiitosta ja kannustusta. Kuitenkin niillä lapsilla, joilla ADHD-oireet ovat vaikeita, näitä kokemuksia ei juuri tule. Silloin lääke on usein pelastava tekijä. Lääke auttaa lasta säätelemään tarkkaavuuttaan ja vireystilaansa ja hänen on mahdollista saada onnistumiskokemuksia.

Ennen lääkehoidon aloittamista tulisi varmistaa lapsen terveellinen ruokavalio, tutkia vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappotasapainot, varmistaa riittävä uni ja liikunta, varmistaa kodin ymmärtävä ja strukturoitu ilmapiiri, koulun tukitoimet sekä muut kuntoutukset, esimerkiksi terapiat ja ADHD-valmennus. Joskus nämä tukitoimet auttavat niin, että lääkitystä ei tarvita. Joskus oireet ovat niin vakavat, että on syytä aloittaa lääkitys ja auttaa lasta saamaan onnistumiskokemuksia.

ADHD-lääkkeen, metyylifenidaatin, käytön voi lopettaa heti, kun siihen ei enää ole tarvetta. Tavoite on, että lapsi oppii lääkityksen ja muun kuntoutuksen avulla uusia toimintatapoja ja jossain vaiheessa voidaan lääkitys lopettaa.

ADHD on kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD-10) oleva oireyhtymä, jonka olemassaoloa ei poista se, että jotkut eivät sitä hyväksy.

Kirsi Saukkola

Psykiatrinen sairaanhoitaja

Helsinki