Mikä kiire on kuntauudistuksella?

Erkki Räsänen kirjoitti erinomaisesti, kuinka ei pidä kiirehtiä kuntakarttojen kanssa (Lukijat 15.2.). Aikaa asioiden kehittelyyn pitäisi olla ainakin vuoden 2012 loppuun. Kunnallisvaalitkin ehditään käydä syksyllä.

Miten kunnalliselämä toimii syksyllä ilmestyneen Sosiaalipolitiikka — hukassa vai uuden jäljillä -selvityksen mukaan (toim. Elina Palola ja Vappu Karjalainen)? Selonteon alkusanoina todetaan, että kunnalliselle sosiaalipolitiikalle ovat ominaista paikallisia oloja koskeva asiantuntemus ja läheinen yhteys ihmisten arkielämän kysymyksiin. Miten on?

Johanna Kallion tutkimus (2010) paljastaa, että kunnallisen palvelujärjestelmän kehitys ja kansalaismielipide ovat kulkeneet eri suuntiin. Kuntalaiset ovat vahvasti sitoutuneita julkisesti tuotettuihin hyvinvointipalveluihin, eikä ostopalvelujen lisääntymiseen, kuten poliitikot kannattavat.

Anne Luomalan tutkimus (2010) paljasti myös, että kunnissa eletään jatkuvasti taloudellisesti kireitä aikoja. Samalla poliittiseen toimintaan liittyvä uusien vaihtoehtojen etsintä ja yllätyksellisyys pyritään jo ennalta ehkäisemään. Kuntalainen on toimenpiteiden kohde, eikä kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista juuri keskustella. Luomalan aineistosta huokuu kunnan päättäjien vaihtoehdottomuus ja poliittinen näköalattomuus.

Tuula Kivisen tutkimus Kuopion ja Keski-Suomen läänien kunnista (1997) paljasti, että kuntalaisten osallisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa oli hyvin vajavaista. Kuntalaisten kokemukset tiedonsaannissa, osallistumisessa ja vaikuttamismahdollisuuksien tuntemuksessa olivat vajavaisia. Tutkimusaineiston mukaan kuntalaisten ja myös kunnanviranomaisten luottamus kunnalliseen demokratiaan horjuvat.

Jorma Hernesmaa kirjoitti (Ylänurkka 15.2.) valaisevasti kuntien voittajabyrokraateista. Ei ole väärin arvattu, että maamme kuntien kunnanjohtajat ja kunnansihteerit lobbaavat jo itselleen paikkoja tuleviin kuntaliitoksiin. Olisi hyvä, jos hallitus laatisi yhden konkreettisen mallin suurkunnan palvelujen järjestämisestä, sen vaatimasta organisaatiosta sekä virkamiehistä kustannuslaskelmineen. Ihme, ettei tällaista ole tehty eikä esitetty!

Pertti Mela

Lappeenranta