Lappeenrannassa päiväkodeissa lopetetaan ruoanvalmistus ja siirrytään suurkeittiöihin ja ruokajakeluun, kerrottiin lehdessä komeasti 11.2.

Väärin! Niin väärin! Lopputuloksena on se, että suomalaislapset saavat laitosruokaa kauneimmat 16 vuotta elämästään. Turhaan ihmetellään, miksi nuoret ovat niin vierottuneita ruoan alkuperästä ja ruoanlaitosta yleensäkin — ruokahan on peräisin suurista metallilaatikoista, kansi vaan ylös ja a vot!

Kun päiväkodissa on oma keittiö, lasten on mahdollista nähdä ja kokea, että joku oikeasti valmistaa ruokaa juuri heille. Emäntä tietää, montako lasta päiväkodissa on, mikä heille maistuu, ja kuinka paljon ruokaa pitää valmistaa. Hän voi budjetin rajoissa valmistaa kaikenlaista vain mielikuvitus rajanaan. Tähteet tulevat käytetyksi ja myös jälkiruokia nähdään pöydässä. Pikkuapulaiset saavat hakea ruokakärryt emännältä ja osallistua muutoinkin pieniin juttuihin (tätäkin kaikentietävä lainsäädäntö mukavasti rajoittaa, kun kenelläkään ei ole asiaa keit-

tiöön).

Ruoan kuljettaminen kauempaa antaa ikävä kyllä pahat raamit luovuudelle. Ei nähdä enää lämpimiä leipiä kasvissosekeiton kera eikä mitään muutakaan, mikä ei kestä lämpösäilytystä pitkään tai rakenne kärsii kuljetuksessa. Päiväkotilapset eivät lähde enää puolukkaretkelle eivätkä nauti omien kättensä tuotoksista, sillä koko talossa ei ole ketään, joka autioituvaa keittiötä enää henkiin puhaltaisi. Kaiken lisäksi ruoan ravintoarvo ja ulkonäkö heikkenee sen seistessä lämpölaatikoissa, eikä kenenkään ruokahalu ainakaan kasva ylikypsistä pakastekasviksista.

Arvoisa Suomen valtio, hyvät kuntapäättäjät. Te olette häpeäksi Suomen ruokakulttuurille, päivähoidolle ja pienten ihmisten terveydelle! Ettäs kehtaatte!

Katja Kojama

Imatra