Ymmärrän hyvin, mikä merkitys politiikoille on ruotsalaisella liike-elämällä ja raharikkailla säätiöillä. Syntyy mahdollisuus eräänlaiseen äänten ostoon ja lehmänkauppoihin.

Äskettäiset presidenttiehdokkaat ehkä Timo Soinia lukuunottamatta painottivat ruotsalaisuuden erinomaisuutta. Tässä mielessä Paavo Lipponen tuntui olevan joukon kärkimies myös täällä kaa-kossa vieraillessaan.

Ja kun nyt demarisuunnalta kuuluu jeremiadeja masentavasta vaalitappiosta, olisi syytä pohtia, oliko viisasta päästää tänne lähtemään hetkeä ennen vaalipäivää heidän opetusministerinsä satojen ja satojen ammatinvalintaviidakossa harhailevien nuorten keskuuteen profetoimaan, ettei ruotsin kielen asemaan ja opetukseen ole tulossa kehittämistä eikä muutosta. Kaikki on jäädytetty.

Kokoomuksen Pertti Salolainen lupasi ennen eduskuntavaaleja asiaan muutosta: ruotsi ja venäjä pakollisina vaihtoehtoisiksi. Mitään ei ole kuitenkaan kuulunut. Ja kun oli sittenkin äänestettävä Niinistöä.

Tutkimusten mukaan oppilaat eivät viihdy PISA-kouluissamme, ja opettajat hakeutuvat muihin ammatteihin. Taannottain kouluhallitus ja jopa EU pahoittelivat julkisesti, kun Suomen kouluissa ei opita ruotsia. Eikä sitä näin opitakaan. Ahdistavasta pakkosysteemistä vapauttaminen ilahduttaisi ennen kaikkea niitä oppilaita, jotka todella haluaisivat oppia ruotsia. Ilahtuisivat myös vanhemmat, opettajat ja kunnat.

En ole kuullut kymmeniin vuosiin ruotsin sanaa kadulla enkä juuri muuallakaan, mutta kylläkin päivittäin venäjää. Useasti itäturisti on jotakin kysynyt, en ole pystynyt heitä sanallisesti auttamaan, mutta jo peruskouluvenäjällä se olisi onnistunut. Kysymyksessä on vakava nuorten ammatinvalinta- ja työllisyysongelma.

Täällä asia ymmärretään, toisin kuin Arkadianmäellä herra Wallinin puheissa.

Jaakko Orkamaa, ent. Åkerman

Lappeenranta