Välikysymys olisi kuin katse peruutuspeiliin

Keskusta ja sen eduskuntaryhmä aikovat levittää alunaa presidentinvaalien haavoihinsa. Tämän eduskunnan ensimmäisen toimintavuoden aikana on tekeillä toinen välikysymys kuntauudistusasiasta.

Välikysymykset ovat opposition oikeus keskusteluttaa sen mielestä tärkeästä asiasta; yleensä vastustaakseen hallituksen toimia. Kun välikysymyksiä esitetään lukuisasti, instituutio kärsii inflaation. Muutamaksi päiväksi saadaan keskustelua ja eduskunnassa puhutaan pitkää päivää. Kenenkään ei odoteta muuttavan mielipidettään.

Välikysymysinstituutio työllistää ministerin avustajia, muutamaa virkamiestä sekä kansanedustajien avustajia. Onpa minulla omakohtaista kokemusta työllisyysvälikysymyksistä parinkymmenen vuoden takaa. Pöytälaatikossa oli valmis runko kysymysvastaukseksi oli kysyjänä Liisa Jaakonsaari tai Antti Kalliomäki.

Pieni vilkaisu tilastoihin kertoisi sen, että kuntauudistus on pahasti jälkijunassa. Jos hallituksen kaavailut toteutuisivat tällä vaalikaudella, saadaan rakennelaki, joka näkyisi vuoden 2016 kunnallisvaaleissa ja vuoden 2017 kuntakartassa. Jos opposition toivoma kuntajakokomitea työskentelisi eduskuntavaalien yli, uudistus lykkäytyisi vähintään vuoteen 2021. Kunnista jää eläkkeelle loputkin suurista ikäluokista vuoteen 2015 mennessä, mistä työntekijät tilalle?

Vuoteen 2040 mennessä haihtuu Etelä-Karjalan nykyisestä noin 126 000 asukkaan väestöstä lähes yhdeksän prosenttia; koko Etelä-Karjala supistuu Lahden kokoiseksi! Vain Taipalsaarella omavaraisväestö on lievässä kasvussa tällä aikavälillä. Mutta kamalinta on väestön huoltosuhteen heikkeneminen. Kun nyt Lappeenrannan huoltosuhde, siis eläkeläis- ja koululaisväestön suhde työikäiseen väestöön, on 50 prosenttia — maakunnan paras luku — se heikkenee lähes 75 prosenttiin vuonna 2040. Maakunnassa 100 prosentin raja rikotaan jo vuonna 2020 Rautjärvi ja Savitaipale edelläkävijöinä. Vain pendelöintikunnat Lemi, Ruokolahti ja Taipalsaari pystyvät hivuttautumaan 100 prosentin rajan alle. Erityisen huonon huoltosuhteen johdosta hautajaisia voi ennustaa pikku-kreikkalaisille Savitaipaleelle, Suomenniemelle, Luumäelle ja Rautjärvelle.

Mistä tämä surkeus juontaa juurensa? Kunnissa toimivien yritysten liikevaihto työntekijää kohti on varsin paljastava tekijä. Vain Imatralla (Kaukopää ja Ovako) ja Rautjärvellä (M-real) ylitetään maan keskiarvo, Lappeenrannassa ollaan 13 prosenttia miinuksella ja maaseutukunnissa tahkotaan liikevaihtoa 55—70 prosenttia vähemmän kuin maassa keskimäärin. Pendelöintikuntien happi tulee Lappeenrannasta ja Imatralta, jonne myös kulutuseuroja jää eikä hyödytä kotikunnan yrityksiä.

Tärkein asukkaiden palvelu on päivittäistavaroiden saatavuus, ja tässä puolet asukkaista on valinnut maakunnallisen puotinsa. Pendelöijät käyttävät terveyspalvelunsa työterveyshuollosta eivätkä asuinkuntansa palvelutarjonnasta.

Välikysymykseltä on siis pohja poissa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan kotimaakunnassa. Sama analyysi kannattaisi tehdä muista maakunnista.

Iikko B. Voipio

Taipalsaari