Viime vuosien aikana huoneilma- ja homeongelmat ovat jo niin paljon yleistyneet, ettei sitä enää osata edes pitää minään ihmeenä. Suomea on ainakin omassa maassamme pidetty laadukkaan koulutuksen ja osaajien maana. Mihin sitten ovat kadonneet osaaminen, vastuullinen rakentaminen, mutta myös rakennuttaminen?

Meille lappeenrantalaisille ovat tulleet tutuksi huoneilma- ja homeitiöistään mm. valtion virastotalot, lukuisat koulurakennukset, kaupunginteatteri, käräjäoikeuden talo Rakuunamäellä. Oireilevaa henkilökuntaa aluksi vähäteltiin, mutta nyt otetaan jokaisesta signaalista kiinni. Rakennukset tyhjennetään ja tekijöille etsitään kuumeisesti väistötiloja, joissa tilanne saattaa olla sama, kuten todettiin Lönnrotin lukion kohdalla. Tämä kaikki maksaa, ja ei missään muodossa edistä työn tekemistä tehokkaasti ja tuloksellisesti.

Pakkaspäivän ratoksi surffasin useammankin erikokoisen kaupungin ja kunnan verkkosivuilla, ja havaitsin, että emme ole ongelmamme kanssa yksin. Erityisesti valtion ja kuntien omistamat rakennukset rappeutuvat enemmän kuin pahoin. Onko vika siis rakennuttajissa vai rakentajissa ja löytyykö ketään vastuunkantajia? Meille lappeenrantalaisille ainakin nykyisenkaltainen rakentaminen on käynyt ja tulee jatkosakin käymään kalliiksi.

Voittajia ovat olleet ainakin rakentajat, kuntotarkastajat, rakennustarvikeliikkeet ja parakkirakennusten vuokraajat. Kun kyseessä ei ole vain muutaman vuoden ilmiö, niin ihmetystä herättää se, että rakennusalan kouluttajien ammattiylpeys ei ole nostanut ”kissaa pöydälle” ja ladannut täydeltä laidalta, mistä ihmeestä on kysymys. Rakennussuunnittelijoiden ja -liikkeiden hiljaa pysymisen tässä tilanteessa ymmärtää, vaikka ne tietävätkin todelliset syyt seurauksineen.

Mielestäni koulutuksen ja tekemisen laadusta puhuminen kannattaa lopettaa niin kauan kunnes pystymme tekemään terveitä ja vaadittavan elinkaariajattelun mukaisia rakennuksia. Liian tiukoilla aikatauluilla ja kohtuuttomilla säästöbudjeteilla sekä vajaatehoisella valvonnalla teettäminen ei voi koitua kuin haitaksi ennemmin tai myöhemmin tilaajalle. Tässäkin pätee sanonta ”sitä saa, mitä tilaa”.

Juhani Sirkiä

Lappeenranta