Meillä on harvinainen tilanne: presidenttikisan loppusuoralla on ehdokas, joka on homo ja elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Tämä, ja ainoastaan tämä, on monelle syy äänestää vastaehdokasta. Jopa sellainen, joka ei ole koskaan aikaisemmin äänestänyt, äänestää nyt, peläten, että presidentiksi tulee homo ja ”näyttää esimerkkiä”.

Kenestäkään ei tule homo esimerkistä. Kukaan ei ”käänny homoksi” jos joku toinen on homo. Uskallan väittää, että jokainen homo on joskus toivonut olevansa hetero. Heteron tie on monin verroin helpompi.

Kun homo tajuaa olevansa homo, hänen täytyy käydä pitkä ja kivikkoinen tie, ensin itsensä, sitten ympäristönsä kanssa. Monta kamppailua on käyty ennen kuin tämä tie on tasainen. Eikä se koskaan tule olemaan yhtä tasainen kuin meidän heteroiden. Vaatii suurta uskallusta tulla esiin, seistä suorana, olla oma itsensä.

Meillä on vielä pitkä tie siihen, että arvostamme ihmistä sen perusteella, miten hän kohtelee lähimmäisiään ja ympäristöään, emme sen perusteella, ketä hän rakastaa. Homous ei ole tarttuvaa, ymmärrys on.

Sari Joronen

Lappeenranta