Suomen vanhin lentoasema ei ole Lappeenrannassa

MTV3:n uutisissa lauantaina 21.1. kerrottiin Lappeenrannan lentoaseman lisääntyneistä matkustajamääristä. Samalla mainittiin, että tämä lentoasema on Suomen vanhin. Totta on, että lentoasemalla on plakaatti, jossa lukee ”Tervetuloa Suomen vanhimmalle lentoasemalle...” Ikävä kyllä tämä tieto on vahvasti liioiteltu. ja elää omaa elämäänsä julkisuudessa.

Jo ensimmäisen maailmansodan aikana vuodesta 1915 lähtien Suomessa oli venäläisten rakentamia lentoasemia, tosin vesilentoasemia mutta lentoasemia kuitenkin. Ne olivat kaikki sotilaslentoasemia. Kansalaissodan aikana sekä valkoisilla että punaisilla oli käytössään lentokoneita. Ne lensivät talvella 1918 jäätukikohdista, joita kutsuttiin tuolloin myös lentoasemiksi. Valkoisten Ilmailuvoimat organisoitiin vuonna 1918 lento-osastoiksi, sittemmin lentoasemiksi. Nämä eivät olleet missään mielessä siviililentoasemia. Eikä maassa tuolloin ollut lentoliikennettäkään.

Maalentokenttiä oli vuonna 1918 vähäinen määrä. Valkoisilla oli Antrean lentoasema, joka oli perustettu maalis—huhtikuussa 1918. Siihen kuului vesilentoasema ja pieni maakenttä. Punaisilla oli maalentokenttä ensin Kouvolan pelloilla ja huhtikuun alusta lähtien Utissa. Saksalaiset rakensivat lentokentän maalento-osastoa varten huhtikuun lopulla 1918 Helsinkiin Talin kartanon maille.

Jo 23. huhtikuuta 1918 oli valkoisten päämajassa tehty päätös, että Uttiin heti sotilaallisen tilanteen salliessa perustetaan lentoasema lentokouluineen. Utin kentän kunnostamisen ajaksi siirrettiin Antrean lentoaseman koneet väliaikaisesti Lappeenrantaan 10. toukokuuta 1918.

Täällä ei ollut lentokenttää, vaan väliaikainen lentoasema (lentokoulu) sijoittui ratsuväen harjoituskentän kaupunginpuoleiseen päähän. Aluksi koneet olivat taivasalla, kunnes niille pystytettiin kangashallit. Kahdelle Antreasta tuodulle vesikoneelle rakennettiin Korkkitehtaan rantaan laskusilta. Maakoneet siirrettiin 16. kesäkuuta mennessä Uttiin, vesikoneet Turkuun. Väliaikaisen lentoaseman toiminta päättyi lopullisesti 22. kesäkuuta 1918. — Eversti K.W. Janarmo (1898-1983), joka koki itse vapaussodan ja tutki ilmavoimiemme historiaa, piti Utin lentoasemaa itsenäisen Suomen vanhimpana ja vieläkin käytössä olevana lentoasemana.

Siviililentoliikenteelle rakennettiin ensin vesilentoasemia, niitäkin vasta vuodesta 1924 lähtien. Vuonna 1935 Suomen ensimmäinen maasiviililentoasema avattiin Turun Artukaisiin. Vuonna 2010 juhlittiin ja kommentoitiin laajasti tämän Suomen ensimmäisen maalentoaseman 75-vuotisjuhlaa. Helsingin Malmin lentoasema avattiin vuonna 1936. Muita Lappeenrantaa vanhempia lentoasemia ovat muun muassa Jyväskylä, Oulu ja Rovaniemi.

Entä millaista lentotoimintaa oli Lappeenrannassa vuoden 1918 kesäkuun jälkeen? 1920-luvulla Lappeenrannassa ei ollut juuri minkäänlaista lentotoimintaa. 1930-luvulla leirikentällä viriteltiin harrasteilmailua. Purjelentokerho perustettiin vuonna 1935. Kenttä oli merkitty esimerkiksi ilmavoimien kartoissa vain varalaskupaikaksi. Ennen talvisotaa ratsuväen harjoituskenttää eli leirikenttää paranneltiin sopivammaksi sotilasilmailun tarpeisiin, siis lentokentäksi ja tukikohdaksi. Sotavuosina 1939−1944 kentällä toimi ilmavoimien yksiköitä.

Vasta 28.5.1951 aloitettiin Lappeenrannasta lentoliikenne, sekin vain kesäisin. Vuonna 1957 aloitettiin ympärivuotinen lentoliikenne kiitoteiden parannusten ja tarvittavien rakennusten valmistuttua. Lappeenrannan lentoaseman voidaan siis katsoa aloittaneen toimintansa aikaisintaan vuonna 1951 tai vuonna 1957, jolloin kenttä varustukseltaan vastasi lentoasemalle asetettuja vaatimuksia.

Nykyisen lentoasemarakennuksen seinässä olevan kyltin teksti ei siis pidä paikkaansa. Se harhauttaa lentomatkustajaa mennen tullen. Kyltissä voisi lukea: ”Täällä ilmailtiin jo vuonna 1918.” Tai paremminkin: ”Lentoliikenne aloitettiin täällä 28.5.1951”.

Erkki Heinilä

Lappeenranta