Koillisväylän käyttö on jo tosiasia

30.4.2011 4:00

NäkökulmaSuurvaltojen mielenkiinnon kasvu osoittaa, että pohjoinen on siirtymässä periferiasta polttopisteeseen. Arktisen alueen strategioitaan ovat vuodesta 2008 päivittäneet USA, Venäjä, Kanada ja Norja. Suomen ulkopoliittispainotteinen arktinen strategia valmistui kesällä 2010, ja EU:n arktisen strategian valmistelu on ajankohtainen kysymys. Pohjoisen merkityksen kasvu vaikuttaa laaja-alaisesti. On ymmärrettävä kehitykseen vaikuttavat todelliset tekijät ja kiinnitettävä huomio siihen, mihin voimme vaikuttaa.

Ilmastonmuutos on vain yksi syy arktiseen alueeseen ja Koillisväylään kohdistuvan mielenkiinnon kasvuun, tärkeimpiä ovat muut tekijät. Ensiksi voidaan mainita Neuvostoliiton hajoaminen, joka on siirtänyt pinta-alaltaan maailman suurimman ja ylivoimaisesti suurimman arktisen valtion Venäjän oman mielenkiinnon entistä enemmän pohjoiseen eteläisten öljyntuottajavaltioiden itsenäistyttyä. Venäjä tarvitsee pohjoista ja Koillisväylää.

Toiseksi on mainittava maailmantalouden kasvu ja sen vaikutus etenkin rajallisten raaka-aineiden, kuten öljyn ja muiden mineraalien hintoihin.

Kolmas tärkeä tekijä on teknologian, erityisesti kuljetusteknologian kehitys — uudet kustannuksia säästävät kuljetusjärjestelmä- ja muut ratkaisut ovat keskeinen edellytys arktisten luonnonvarojen hyödyntämiseksi — tähän voimme vaikuttaa.

Muutosten myötä Luoteis-Venäjän ainoan valtamerisataman ja Koillisväylän keskeisen solmukohdan Murmanskin merkitys on kasvamassa pitkällä aikavälillä energiateollisuuden ja logistiikan keskukseksi, jonka heijastusvaikutukset ulottuvat myös Suomeen.

Hinnan nousun lisäksi öljyn ja muiden luonnonvarojen liikkeelle saamiseksi tarvitaan kuljetusteknologisia innovaatioita, missä suomalaisten yritysten rooli on ollut keskeinen. Esimerkiksi maailman ensimmäinen jäiden keskellä toimiva öljynkuljetusjärjestelmä otettiin käyttöön kesällä 2008 Varandeissa Euroopan koillisosassa sijaitsevalla Petšoranmerellä. Ilman jäänmurtajan apua toimivat alukset kuljettavat öljyn ympäri vuoden sulana olevalle Murmanskin vuonon suulle, jossa öljy jälleenlastataan valtamerialuksiin, ja on kuljetettu Kiinaan perinteisiä kauppareittejä pitkin.

Järjestelmän on suunnitellut aluksineen helsinkiläinen Aker Arctic yksityisille ConocoPhillips- ja Lukoil -öljy-yhtiölle. Varandein läheisyyteen on valmistumassa myös öljynporauslautta Prirazlmnojen öljynkentälle jäiden keskelle. Tuotantolautta otetaan käyttöön kesällä 2011 — viimeistään tällöin voidaan sanoa, että öljynporaus Jäämerellä on alkanut. Kentän öljy tuodaan Murmanskiin suomalaisten suunnittelemilla ja jo valmistuneilla aluksilla.

Koillisväylän säännöllinen käyttö tuli tosiasiaksi vuonna 2006, kun Helsingin telakalla valmistui ensimmäinen Koillisväylällä itsenäisesti liikennöivä malminkuljetusalus. Tilaajayhtiön mukaan nimetty Norilsk Nickel –alus oli innovaatio monessa mielessä. Se kulkee Koillisväylän jäissä ilman jäänmurtajan apua säännöllistä linjaliikennettä Jenisei-joen varren Dudinkasta Murmanskiin. Pahimmat jääesteet se sivuuttaa peruuttamalla, missä keskeisenä apuna on lisäksi Suomessa mm. ABB:n ja Wärtsilän toimesta innovoitu Azipod-voimansiirtojärjestelmä.

Innovaatio on myös malmin kuljettaminen totutusta poiketen konteissa Murmanskin alueelle jatkojalostettavaksi. Paluulastina viedään investointitavaraa ja kulutustavaraa. Neljä sisaralusta tehtiin tuon jälkeen Saksassa suomalaisten telakoiden priorisoidessa tuolloin risteilyalustuotantoa.

Koillisväylän päästä päähän ajoi kesällä 2010 kahdeksan lastialusta. Tammikuun loppuun 2011 mennessä tilauksia oli kesälle yli 20 aluksen öljy-, kaasu- ja teräslastille.

Olemme maailman arktisin kansakunta. Joidenkin lähteiden mukaan noin 60 prosenttia Helsingin pohjoispuolella asuvista maailman ihmisistä on suomalaisia. Kansakuntaamme on rikastuttanut pohjoinen teknologiaosaaminen jäänmurtajaosaamisesta lumisessa Helsingissä toimiviin raitiovaunuihin ja pakkasessa halkeamatta kestäviin kengänpohjallisiin. Arktisen teknologiaosaamisen kysyntä ei rajoitu vain Venäjään. Pohjoiset alueet ja niiden luonnonrikkaudet kiinnostavat nyt kaikkia suurvaltoja, myös Kiinaa.

Koillisväylän sulamista ei tule odottaa vaan kehittää teknologista osaamista ja etulyöntiasemaa tulevaisuudessakin vaativiin ilmasto-olosuhteisiin. Pitää tarttua eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan muotoilemaan kannanottoon: ”On käynnistettävä arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimus- ja kehittämisohjelma.” Aihe on tärkeä talouden, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun kannalta. Ohjelman käynnistäminen on syytä huomioida myös hallitusneuvotteluiden yhteydessä.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja erikoistutkija Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa.

Yrjö Myllylä