Isien ei pitäisi hyväksyä simputusta

Olen seuraillut muutaman päivän Etelä-Saimaan Estareista sitä kirjoittelua, mitä armeijasta on käyty. Monissa kirjoituksissa paistaa kirjoittajan oma katkeruus sitä aikaa kohtaan, kun armeijassa jopa piti simputtaa alokkaita. Kirjoitetaan nykyisestä ”pullamössösukupolvesta”, johon ei saa kajota tai siitä, kuinka ”armeija ennen teki pojasta miehen.”

Aloin pohtia hieman syvällisemmin suomalaista mentaliteettia ja päädyin siihen lopputulemaan, ettei ole ihme, että suomalaisissa kodeissa kohdataan niin paljon väkivaltaa. Ei ole ihme, että suomalaiset pojat ja miehet sairastuvat alkoholismiin, kuolevat alkoholisyihin, tekevät itsemurhia tai muuten vaan syrjäytyvät yhteiskunnasta naisia helpommin. Jos isien asenteet vielä 2010-luvulla ovat noin kylmiä ja kovia, niin näitä asioita en ihmettele.

Luulisi olevan ihan itsestään selvää, että oikeusvaltiossa, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, nuorten miesten simputusta ei hyväksytä. Isien tulisi olla samaa mieltä, ettei minun poikaani saa kohdella väärin, koska poikani on minulle rakas. Sen ei pitäisi olla mitään ”kukkahattutätien” tai ”viherepärealistien” hömpötystä. Sen pitäisi olla itsestään selvää kaikille ihmisille, jotka kunnioitta-

vat toisia ihmisiä ja ihmisyyttä.

Suomalaisuudessa on jotain perin juurin pimeää, pelottavaa ja epäinhimillistä. Kun kirjoitamme tuohon sävyyn nuorten miesten alistamisesta armeijassa, hyväksymme samalla koulukiusaamisen ja muun epäreilun kohtelun. Lienevät kansakuntamme sodat syynä siihen, että nämä piirteet kulminoituvat erityisesti suomalaiseen miehisyyteen?

Luin surumielisenä myös kansanedustaja Markku Pakkasen kritiikkiä vihreiden maanpuolustuslinjaa vastaan. Pakkasen kirjoituksessa elätetään edelleen kansakunnallemme ominaista ja mielestäni tuhoisaa ”ryssäpelkoa”. Samalla väitetään, että se, mikä toimii Ruotsissa, ei voisi toimia Suomessa. Haluaisin uskoa, ettemme me suomalaiset ole niin paljon juntimpia enää kuin ruotsalaiset, ettemme kykenisi puolustamaan maatamme tosipaikan tullen, ilman että se perustuu pakkoon.

Sitä paitsi miksi meidän

pitäisi ylläpitää kallista, raskasta ja tehotonta armeijajärjestelmää vain osoittaaksemme kunnioitusta sodan käyneitä sukupolvia ja suuria ikäluokkia kohtaan? Minusta

nekin rahat voisi ohjata suoraan niiden vähäisten sotiem-

me veteraanien tukemiseen.

Sodan uhkalla on mielestäni vaarallista elättää kansakunnan pelkoja. Sodan käyneiden jälkeläisten kohdalla se vielä toimii, mutta muiden sukupolvien olisi syytä antaa jo parantua traumasta.

Hanna-Kaisa Lähde (vihr.)

Imatra