Ammattiyhdistysliikkeessä eivät riitele vain asiat. Perinteet painavat. Kun sosiaalidemokraatit ja kommunistit aikoinaan taistelivat asemista ammattiliitojen sisällä, tarkoitus pyhitti usein keinot.

Ay-liike ei ole mikään pyhäkoulu. Silti päätös, jolla AKT:n hallituksen enemmistö puheenjohtaja Timo Rädyn masinoimana erotti liiton viestintäpäällikön Hilkka Ahteen, jää varmasti yhdeksi merkkipaaluksi ammattiyhdistysliikkeen historiassa.

AKT:n hallitus antoi ikääntyneelle työntekijälle tylysti potkut häntä kuulematta ja ilman mitään perusteluja. Rädyn pitäisi juristina tietää, ettei työsuhteen purkamisen syyksi riitä se, että työntekijä on yrittänyt puolustaa täysin laillisin keinoin oikeuksiaan kiusaamisen takia tulehtuneessa työyhteisössä.

Ainakin ammattiyhdistysjohtaja Rädyn pitäisi tämä tietää.

Ahde vie irtisanomisen oikeuteen, ellei liitto pysty sopimaan asiaa hänen kanssaan. Oikeuskäsittely tarkoittaa sitä, että AKT:n puheenjohtajan huonosti julkisuutta sietävää käytöstä alaisiaan kohtaan puidaan oikeudessa ja julkisuudessa jopa vuosikausia.

Ei ihme, jos Rädyn puoluetoverit, SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ovat jo ehtineet murehtia ja paheksua tapahtunutta julkisuudessa. Sosiaalidemokraattien on aika vaikea puhua jatkossa uskottavasti työelämän kehittämisestä ja ikääntyvien työntekijöiden jaksamisesta, jos sen omat vastuullisiin asemiin nostetut miehet toimivat näin.

Luottamustehtävissä toimivien AKT:n jäsenten on varmasti myös hyvä pohtia, millaisen viestin viestintäpäällikön tylyt potkut maailmalle lähettivät.

Matti Saarela

matti.saarela@esaimaa.fi