Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd.) jatkaa hallituksen pääpuolueiden välejä koettelevaa aktiivisuuttaan. Hänen kuntauudistuksen selvityksiin aiheuttamansa hämmingin tuskin laannuttua hän astui sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok.) tontille vaatien yksityisten terveyspalvelujen käytöstä maksettavien Kela-korvausten lopettamista.

Guzenina-Richardsonia ärsyttää kaksi seikkaa. Korvausten kautta veronmaksajien rahoja valuu ulkomaisille pääomasijoittajille, jotka omistavat suuren osan suomalaisista lääkäriasemista. Korvauksista hyötyvät hyvätuloiset kansalaiset.

Kela-korvauksien tarkoitus on ollut keventää julkisen terveydenhuollon työtaakkaa. Käyttäjille ne mahdollistavat nopeamman pääsyn lääkäriin tai tutkimuksiin. Hyöty koskee varsin suurta osaa kansasta. Kaikkein hyvätuloisimmille tuella ei ole merkitystä. Kela-korvauksen poistaminen oikeastaan kärjistäisi eriarvoisuutta yksityisten palvelujen käyttömahdollisuuksissa.

Guzenina-Richardson ohjaisi korvauksiin käytettävän rahan julkisen terveydenhuollon kehittämiseen. Tavoite on hyvä, mutta miten se toteutettaisiin? Todennäköistä on, että kehittäminen jäisi sikseen, ja raha uppoaisi entistä pitempien jonojen purkamiseen entisin keinoin.

Palvelujen yksityistämisessä on kiistatta ongelmia. Parhaimmillaan ne kuitenkin tarjoavat tehokkaita vaihtoehtoja — ja asettavat ainakin mittapuun julkisen palvelun tasolle.

Se, että Kela-korvaukset muuttuvat yksityisten terveysalan yritysten kautta osin ulkomaisten omistajien voitoiksi, tietenkin korventaa veronmaksajaa. Se tapahtuu kuitenkin Suomessa voimassa olevien liiketoiminnan ja verotuksen säädösten puitteissa. Peruspalveluministerin pitäisi vaatia muutosta niihin.

Markku Espo

markku.espo@esaimaa.fi