Maakunnan vanhustenhoitoa ei pääse kehumaan. Aalto-yliopiston raportti Etelä-Karjalan vanhusten yksiköistä on karua luettavaa.

Yliopiston tutkijat havaitsivat suuria eroa palvelujen tasossa. Hyvin asiansa hoitavien yksiköiden vastapainona huonot kuulostivat surkeilta. Seuraavat poiminnat raportista ovat pysäyttäviä.

”Luumäen terveysaseman vuodeosaston pakkomakuuyksikkö huonontaa kuntoa ja todennäköisesti lyhentää vanhusten elämää. Tämä pitää uskaltaa sanoa vanhuksille, jotka sijoitetaan pakkomakuuyksikköön.”

”Taipalsaaren sairaalan käyttö dementikkojen asuntoina on pohjoismaalaisittain erittäin epäinhimillistä.”

Sivistysvaltion tunnistaa siitä, että se pitää huolta heikoimmista. On karmivaa, että Taipalsaarella dementikkojen oloja kuvataan epäinhimilliseksi. Yhtään paremmalta ei kuulosta se, että Luumäen vuodeosasto todennäköisesti lyhentää vanhusten elämää.

Eksoten vanhusten palvelujen johtaja lupaa parannuksia. Taipalsaaren dementikko-osasto sulkeutuu syksyllä, ja Luumäellekin haetaan parempaa ratkaisua.

Vaikka pahimmat puutteet vanhusten hoitamisessa nyt korjataankin, pitää päättäjien esittää itselleen kysymys. Tarvitaanko ulkopuolista selvittäjää herättämään todellisuuteen? Miksi vanhusten hoitaminen päästetään heikolle tolalle?

Vanhusten hoitamisessa ei ole kysymys kriteerien täyttämisestä, eikä vanhusten hoitaminen ole matematiikkaa. Se on kunnollista huolenpitoa, joka turvaa inhimilliset loppuelämän vuodet.

Pekka Lakka

pekka.lakka@esaimaa.fi