Parisuhteista kohti varsinaisia asioita

Presidentinvaalien toisen kierroksen ennakkoäänestys on ensimmäisinä päivinä ollut vilkkaampaa kuin ensimmäisellä kierroksella tai vaalien 2006 vastaavina päivinä. Se on positiivista, mutta hieman yllättävää. Ensimmäisen kierroksen tuloksen jälkeen ounasteltiin pikemminkin äänestysaktiivisuuden putoamista.

Ehkä ensimmäisellä kierroksella pudonneiden ehdokkaiden kannattajien pettymys laukeaakin odotettua nopeammin, ja äänet löytävät uuden kohteen. Ehkä Haavisto-ilmiö innostaa edelleen puolin ja toisin. Ehkä laskennassa tulee vastaan normaalia enemmän tyhjiä lappuja. Lopputulos nähdään aikanaan.

Toisen kierroksen alkua on leimannut ehdokkaiden, varsinkin Pekka Haaviston parisuhteen käsittely. Ehdokkaiden välillä, mediassa ja, mediasta päätellen, kansalaisten enemmistön keskuudessa keskustelu on ollut asiallista. Se on hyvä. Riippumatta siitä, kumpi valitaan, näistä vaaleista voi tulla suvaitsevaisuuden kehityksen kannalta tärkeät arvovaalit.

Pinnan alla kuitenkin myös rapa lentää. Jos sosiaalinen media on ollut Haaviston kannatukselle tärkeä foorumi, se on sellainen myös hänen vastustukselleen. Sauli Niinistökin lienee saanut osansa loasta.

Nyt ei kuitenkaan valita parisuhdetta vaan presidenttiä. Useimmat äänestäjät tekevät päätöksensä poliittisin asiaperustein.

Ehdokkaat eivät ole toistensa radikaaleja vastakohtia. Eroja hahmottuu kuitenkin, kun median tentit puristavat miehistä viimeisetkin kannat. Haavisto on innokkaampi painottamaan ihmisoikeuksia Suomen suhteissa muihin maihin, kun Niinistö jatkaisi tähänastisella linjalla. Haavisto keventäisi maanpuolustusta enemmän kuin Niinistö. Niinistö kannattaa talouskasvua, Haavisto epäilee. Niistä ja muista, presidentin toimivaltaan kuuluvista ja kuulumattomista, asioista löytyy hyviä valinnan perusteita.

Markku Espo

markku.espo@esaimaa.fi