Huhtiniemi, huhuja ja löysää lähdekritiikkiä (4.10.2007)

4.10.2007 4:00 | Päivitetty: 28.12.2007 13:29
Kuva: ES-ARKISTO / PEKKA HÖLKKI
Huhtiniemen kaivaukset alkoivat jälleen lokakuussa. Kerkko Nordqvist ja Oula Seitsonen kaivamassa.
Huhtiniemen kaivaukset alkoivat jälleen lokakuussa. Kerkko Nordqvist ja Oula Seitsonen kaivamassa.

PEKKA LAKKA 

HUHTINIEMEN mysteeri alkaa saada jopa surkuhupaisia piirteitä. Tiistaina professori Heikki Ylikankaan kirjan julkistamistilaisuudesta tuli osittain farssi, kun kirjoittaja otti yhteen Sotahistorian laitoksen johtajan, everstiluutnantti Jarmo Niemisen kanssa. Etenkin Ylikankaan tunteet kuohahtivat, kun Nieminen toi julkistamistilaisuuteen kirjallisen vastineen.

Tapahtuma osoittaa, että 60 vuoden taakse ulottuvien huhujen penkominen ei käy kivuitta.

Mitä Huhtiniemen mysteeri sitten pitää sisällään? Vai pitäisikö puhua mysteeristä? Mysteeri-sanan on jo kyseenalaistanut Lappeenrannan teknillisen yliopiston informaatio-oikeuden professori Jukka Kemppinen. Hänen mielestään media on turhaan käyttänyt sanaa, koska ei tiedetä, onko mysteeriä olemassa.

Ei kannata takertua terminologiaan. Toistaiseksi Huhtiniemestä ei ole löytynyt yhtään jatkosodan aikana sinne haudattua ruumista. Arkeologi Mika Lavennon johdolla kaivaukset jatkuvat, mutta samaan tahtiin kuoppien syvenemisen kanssa usko vainajien löytymisestä alkaa hiipua.

Jossain vaiheessa villeimmät ja löyhäkielisimmät lausunnot väittivät kaupungin etsivän murhaajaa. Kohta pitää kysyä, mitä aletaan etsiä. Jos Lavennon joukot eivät löydä yhtään ruumista, mikä vastuu on Huhtiniemen mysteerin legendojen levittäjillä? Mikä on ollut heidän lähdekritiikkinsä?

Tuntuu siltä, että kovin paljon on luotettu "syväkurkkuun". Syväkurkun luotettavuus on sittemmin kyseenalaistettu useampaan otteeseen. Onko todellakin niin, että yksi viime vuosien seuratuimpia uutisaiheita on perustunut perin heppoiseen lähdekritiikkiin.

Nyt kirjan julkaissut Heikki Ylikangas sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa (22.10.2007) sittemmin 1800-luvun haudaksi osoittautuneen löydön jälkeen: "Huhtiniemi saattaa tuoda esiin, että karkuruus on ollut jatkosodassa merkittävämpi tekijä kuin on myönnetty." Ylikankaankin näkemykset ovat vuodessa Huhtiniemen suhteen lieventyneet.

Huhtiniemen mysteerin trendi on ollut selvä. Aihetodisteet tai pikemminkin niiden puute ovat vähentäneet hautalöytöjen todennäköisyyttä. Jatkosodassa kadonneiden määrääkin on matkan varrella todisteltu pienemmäksi. Lavennon porukka päättää kaivauksensa pikapuolin. Sitten onkin johtopäätösten aika.