Kolumni: Kipeää lemmikkiä ei pääse karkuun

6.8.2017 13:15

On kamalaa, kun eläin sairastaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos eläimestä ei ole elämään sellaisena kuin se on, se pitää lopettaa. Näin onkin helppo sanoa niin kauan, kun kyseessä on jonkun muun kissa tai koira. Kun tilanne osuu omalle kohdalle, alkaa mustavalkoinen saada nopeasti harmaan sävyjä.

Suomi nimittäin suorastaan hukkuu lemmikkieläimiin.

Ikävintä sairaassa eläimessä on se, että sitä ei pääse pakoon. Koira on silmien alla joka ikinen päivä. Eläintä ei voi laittaa piiloon kaappiin, vaikka niin haluaisi.

Tätä murhetta pohditaan monessa kodissa. Suomi nimittäin suorastaan hukkuu lemmikkieläimiin. Esimerkiksi viime vuonna Suomessa oli noin 800 000 koiraa, kun vielä vuonna 2012 niitä oli liki 200 000 vähemmän.

Yli kolmasosalla suomalaista kotitalouksista on joku lemmikki. Samalla kun eläinten määrä lisääntyy, kasvavat myös lemmikeille tarjottavat palvelut ja niihin käytettävä rahamäärä. Lemmikit ovat iso bisnes.

Oma, epämääräisesti oireileva koirani on kokeillut kaikkea. Eläinlääkärit, neurologit ja ortopedit ovat tutkineet sitä. Koira on käynyt hierojalla, fysioterapeutilla, osteopaatilla ja akupunktiossa.

Kun palveluja on tarjolla yhä enemmän, ja aina on mahdollista tehdä jotain lisää, nousee ilmaan kysymys siitä, mikä on riittävästi. Mistä voi tietää, mihin vetää raja?

Lähtökohta on se, että eläimellä ei pitäisi olla kipuja. Mutta kun se on saavutettu, tullaan rajalle, jossa jokainen joutuu pohtimaan itse, kuinka paljon eläintään hoitaa.

Minulla ei ole vastausta siihen, mikä on sopivasti. Sen tiedän kuitenkin, mikä on maailman surullisin näky.

Se on hetki, joka aina silloin tällöin tulee eläinlääkärissä vastaan. Se on se vanha koira, jonka katse on jo sammunut, ja joka pyytää, että päästä minut täältä jo pois. Mutta omistaja ei sitä huomaa, vaan taluttaa koiran taas takaisin autoon. Vielä yksi päivä lisää.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan toimittaja.

Helena Korpela