Kolumni

Kolumni: Onnea rippilapsi, et saa aterimia

14.7.2017 13:15
Kuva: Kai Skyttä

Pohdimme mieheni kanssa rippilahjaa sukulaiselle. Ostetaan lapoja, mieheni totesi yhtäkkiä. Lapojako, äimistyin.

Coolein täti tai setä on se, joka tietää, mitä varten nuori säästää.

Siis mailan lapoja, konfirmaatiolahjaksi vai?

— Joo, serkkupoikahan pelaa salibandya, ja hän on tosi hyvä siinä, mies selitti.

Pohdin ajatusta tarkemmin ja tajusin, että se on briljantti.

Nuorelle pitäisikin antaa lahjoja, joita hän omassa elämäntilanteessaan haluaa ja tarvitsee. Joita hän itsekin ostaisi, jos olisi ylimääräistä.

Sukulaisista on ehkä kaunis ele sijoittaa nuoren tulevaisuuteen. Kerätään astiastoa tai ostetaan laadukas pyyhesetti, ajattelevat sitten kun -ajatteluun taipuvaiset aikuiset.

Hohhoijaa, ajattelee 15-vuotias lahjansaaja. Useimmat ripari-ikäiset syövät ja juovat vanhempiensa astioista vielä monta vuotta ennen muuttoa omilleen. Samoin heillä on käytössään kotiensa liinavaatteisto.

Elämä on nyt. Tämän ajatuksen takoi teinien päähän viimeistään norjalainen nuortensarja Skam sloganillaan livet er nå.

Pöytähopeat ja liinavaatteet eivät ole nuorelle ”nyt”. Mopokortti, mattahuulipuna ja mailan lavat ovat.

En ole koskaan kuullut, että rippikoululainen toivoisi konfirmaatiolahjaksi enkelipatsasta, Aalto-maljakkoa tai aterinsettiä.

Harrastuksiin ja intohimoihin satsaamisesta sen sijaan haaveilevat monet. Viisitoistakesäisillä ei välttämättä ole kesätöitä eikä kaikissa perheissä varaa antaa viikkorahaa.

Todellinen lahja on tuntea nuori. Tietää hänen kiinnostuksensa ja panostaa niihin. Coolein täti tai setä on se, joka tietää, mitä varten nuori säästää ja kerää kolehdin suvun kesken.

Miksi raha olisi yhtään persoonattomampi lahja kuin koriste-esine? Materiaa ei tarvita muiston muodostumiseen. Ja muistaisiko nuori kuitenkaan, keneltä sai minkäkin kipposen?

No, miten kävi mailan lapojen? Jäivät kauppaan.

Mutta mieheni hyvä ajatus säilyi. Urheiluliikkeen lahjakortti toimi kuin häkä.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan uutistoimittaja.

Jenni Hirvinen