Kolumni

Kolumni: Juhannus raittiin silmin

27.6.2017 13:15

Päätin tänä vuonna tietoisesti jättää korkin kiinni ja kokeilla, millaista on itse olla selvin päin kun koko muu Suomi juhlii juhannusta humalassa.

Oikeastaan päätökseni oli kapinahenkinen. En halunnut olla sopuli ja mennä lauman mukana. Loppujen lopuksi olin juhannuksen selvin päin.

Tältä se tuntui:

Tavalliselta. Tuntui siltä kuin jokainen päivä olisi ollut sunnuntai. Kolme päivä vapaata tuntui viikon lomalta. Aloin kaivata töihin.

Rauhalliselta. En käynyt missään vaiheessa alkoholiostoksilla, joten en myöskään stressannut Alkon aukioloaikoja.

Maukkaalta. Grillasin makkaraa niin kuin koko muukin Suomikin, mutta janon sammutin vedellä. Grillimakkaran maku ei muuttunut, vaikka sen kaverina olutta ei ollutkaan.

Perinteiseltä. Kävin ihailemassa kokkoa. Kokon lisäksi kyyläsin humalassa olevia ihmisiä.

Ulkopuoliselta. Tuli olo, etten sovi juhlaan, koska juon terästämätöntä kolaa. Tunsin itseni taas alaikäiseksi.

Silmä avaavalta. Kiinnitin huomiota, kuinka paljon sotkua ihmiset aiheuttavat juovuksissa.

Urheilulliselta. Kävin joka päivä pitkällä lenkillä, koska missään vaiheessa ei ollut krapulaa.

Virkeältä. Nukuin pitkät yöunet, vaikka nousinkin ennen puolta päivää.

Spontaanilta. Minäkin halusin olla hauska, joten heittäydyin villiksi ja kävin uimassa vesisateessa. Se oli virkistävä kokemus, vaikka hukkumisvaaraa olikin pienempi kuin juovuksissa.

Loppujen lopuksi häkellyttävää kokemusta en saanut. Tunsin ajoittain huonoa omaatuntoa, että en viettänyt villiä mökkijuhannusta.

Muiden juominen ahdisti niin paljon, että välttelin sosiaalista mediaakin koko viikonlopun ajan. Sen ansiosta kuitenkin sain mahdollisuuden nauttia uudella tavalla juhannuksesta.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan uutistoimittaja.

Elsa Osipova