Kolumni

Kolumni: Mistä lisää presidenttejä Suomeen?

13.6.2017 13:15 | Päivitetty: 13.6.2017 21:48

Mauno Koiviston hautajaispäivä oli poikkeuksellinen. Yli miljoona ihmistä vauvasta vaariin seurasi presidentin viimeistä matkaa, ja menneitä muisteltiin.

Arvostetun ja pidetyn presidentin kuolema toi suomalaiset yhteen tavalla, jollaista ei ole nähty pitkiin aikoihin.

Koivisto oli henkilö ja symboli, johon lähes kaikki kansalaiset pystyivät tavalla tai toisella kiinnittymään. Hän edusti luokkanousua, edistyksellisyyttä ja muistutti yksinkertaisemmista ajoista ennen talous- ja pakolaiskriisejä.

Viime päivinä on menty toiseen suuntaan, kun perussuomalaiset valitsivat puolueen johtoon Jussi Halla-ahon ja kumppanit. Avoimen maahanmuuttovastaisen johdon valinta toi taas esiin suomalaisten jakolinjat ja samanmielisten kuplat. Monissa perussuomalaisissa ”nuivan” siiven nousu herättää ihastusta, mutta liberaalille vastapuolelle uusi linja on mahdotonta nieltävää.

Erot muiden hallituspuolueiden ja uuden perussuomalaisjohdon arvoissa olivat lopulta niin suuret, että maanantaina hallitus kaatui — ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003.

Mikä yhdistäisi arvoiltaan jakautuneet suomalaiset?

Sotia seuranneessa jälleenrakennuksessa suomalaiset puhalsivat yhteen hiileen ja elintaso nousi ennätysvauhtia. 1990-luvulla jääkiekon maailmanmestaruus toi kansalle henkisen itsenäisyyden ja Nokian voittokululla ylpeiltiin yhdessä.

Nyt yhteenkuuluvuus ulottuu kansan sijaan lähinnä omaan kuplaan. Viime päivien reaktiot ovat siitä kouriintuntuva muistutus.

Politiikka on lopulta aina arvovalintoja, ja arvoiltaan jyrkän jakautunut yhteiskunta ei saa aikaan järkevää politiikkaa. Siksi hallituspohjaa tärkeämpi kysymys on, kuinka suomalaiset saataisiin taas sitoutumaan yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ymmärtämään toisiaan.

Presidenttejä ei haudata ihan joka viikonloppu, ja jääkiekossakin voitetaan valitettavan harvoin.

Petteri Lindholm
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan kesätoimittaja.