Kolumni

Kolumni: Kiekkoleijonat, kiitos ja anteeksi

19.5.2017 13:15
Kuva: Kai Skyttä

Sori nyt, mutta tätä on odotettu. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut loppuvat ylihuomenna, ja se on ihana asia. Kerron miksi.

Kisojen lieveilmiöt tuntuvat olevan joka vuosi samat.

1. Saan taas unta. Peli-iltoina kotini viereisen baarin mekkala on kantautunut paitsi vuoteeseeni myös keittiööni ja suihkuuni. Musiikki ei haittaisi, ei liioin äänekäs juttelu, mutta öööaarggfhhss-huudot kyllä latistavat tunnelmaa.

2. Ylilyönnit vähenevät. Keski-ikäinen mies pissasi leijonapaita päällä kosanderipullonsa viereen Lappeenrannan keskustassa arki-iltana, kun tulin kaupasta kotiin. Lätkän mm-kisojen lieveilmiöt tuntuvat olevan joka vuosi samat: eritteet ja örvellys.

3. Some rauhoittuu. Taas on se aika vuodesta, kun kaikki kuvittelevat olevansa jotain lätkätietäjiä, hekottelee Instagramissa kiertävä huumorikuva. Toinen ääripää mekastaa, että miten nämä jokavuotiset junttikisat ketään kiinnostavat.

4. Huono omatunto leppyy. Olen ihmishirviö, tiedän. Tunsin nimittäin mielihyvää altavastaaja Ranskan rökittäessä Suomea. Kisojen järjestäjämaata pidettiin helppona nakkina ennen minuutinkaan pelaamista. Facebookin syvissä riveissä naureskeltiin Ranskan olevan huono kisaisäntä, koska eiväthän ranskalaiset edes osaa pelata jääkiekkoa. Miten kävikään!

5. Musiikki ei voi kuin parantua. Poika on saunonut ja Dj Ötzi huutanut hei beibiä aivan liian paljon. Riittää, taivas varjele.

6. Loppuu spekulointi siitä, miksi Laineen Patua ei kiinnostanut osallistua.

Lopuksi todettakoon, että tunnen piston sydämessäni. Toukokuu on ollut maanmiehilleni ja -naisilleni tarpeettoman kova. Oli lätkäkatastrofi ja Lauri Marjamäki, takatalvi ja euroviisupettymys.

Ehkä kesäkuussa ei sada lunta.

Kirjoittaja on Etelä-Saimaan toimittaja.

Jenni Hirvinen